Neuleita ja Sympatiaa

2011-12-23T21:35:00.001+03:00

Ja me toivotamm`.... Onnellista ja Hyvää Joulua kaikille!

Kuopio

2011-05-09T15:53:00.005+03:00

Siitä huolimatta että kiire on mulle kirosana, juuri nyt mulla on vähän kiire. Onneksi sille näkyy loppu parin viikon päässä, huolissani olisin jos se jatkuisi jonnekin horisonttiin. Viikonloppuna otin kuitenkin irtioton kaikesta arkisesta ja tein retken Kuopioon. Viikonloppu oli kaunis ja aurinkoinen, sen aikana koukutuin pahasti mutteripannulla keitettyyn kahviin ja kalakukonkin ostin. Siellä se nyt nököttää jääkaapissa odottelemassa syöjiä.

Blogihiljaisuus saa aina aikaan rimakauhun, mutta en pyyhi pois, en.

Bataatin kasvatus

2011-03-06T10:51:00.005+03:00

Arvatkaas mikä on suosituin hakusana, jolla tähän blogiin tullaan googlesta? Joka päivä noin kymmenen etsijää löytää tänne hakusanoilla "bataatin kasvatus". Saatan hyvinkin olla hakukoneen lempilapsi, mutta ikävä kyllä muistan vielä oikein hyvin kuinka oman bataattini kanssa kävi... sehän ei koskaan itänyt eikä lähtenyt kasvuun. Tiedän kyllä muutaman kasvattajan, jotka ovat onnistuneet ohjeillani mutta olennaisinta olisi ehkä löytää kaupasta bataatti, jota ei ole käsitelty itämisenestoaineella, eli jonkinlainen luomuyksilö. Kauas pohjoiseen tulevat batskut ovat aivan varmasti käsiteltyjä, muuten ne eivät kestäisi marketin hyllyssä valojen alla viikkoja.

Aateluus velvoittaa, joten lupaan yrittää uudelleen ensi kesänä. Omalla parvekkeellani vallitseva ilmasto on tunnetusti arktinen, mutta ensi kesään mennessä siihen asennetaan parvekelasit, joten pientä toivoa olisi siitä että siellä voisi oleskella ilman ns. tuulitunneliefektiä ja kasvattaa muutakin kuin viimaa kestäviä lajeja. Sitä odotellessa voi vaikka kasvatella pikkuisia basilikantaimia ja ihastella auringon kuivattamia lumettomia läikkiä. Parina viime päivänä ilmassa on jo tuoksunut kevät, ihan selvästi, sanovat kyynikot mitä tahansa.

2011-02-23T21:29:00.003+03:00

Vielä hetki saadaan nauttia ihanista, aurinkoisista talvipäivistä ennen kevään saapumista.

Kyllä kissa tietää...

2010-12-26T22:55:00.004+03:00

...miten lumipyryssä toimitaan. Vallataan sohvannurkka ja kääriydytään villaiseen shaaliin. Juuri tänään olisin halunnut olla kissa.

Pala kakkua

2010-12-22T23:41:00.004+03:00

Synttärikakku oli vallan ihanaa, ohje oli Limepippuri-blogista. Päällimmäisessä moussessa mansikat on korvattu mustaherukoilla, muuten seurasin ohjetta ihan tarkasti. Mulla oli myöhemmin viime viikolla vielä toisetkin synttärit ja niille tein sellaisen charlottajätskikakun, joka oli niin onnistunut etten ehtinyt edes kuvata sitä.

Mä lupasin mennä töihin koko jouluksi, olen jouluaattonakin iltavuorossa. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta olen utelias näkemään tämänkin joulunviettotavan. Toivottavasti ehdin kuitenkin jossain välissä Naantaliin joulupöydän ääreen.

Rauhallista joulunaikaa jokaiselle lukijalle!

Hyvää itsenäisyyspäivää

2010-12-06T19:06:00.008+03:00

Muistan vielä ihan hyvin ajan, jolloin ei vielä ollut tietokoneita tai jossain oli niitä huoneen kokoisia, mutta tavallisissa kodeissa elettiin ilman moisia laitteita. Eikä siitä ole edes hirmuisen pitkä aika. Yläasteella opiskeltiin valinnaisena ainetta nimeltä atk, jossa tuijotettiin mustaa ruutua ja naputeltiin koneelle kaikenlaisia käskyjä, jotka piti osata täsmälleen oikein tai kone meni jumiin. En siihen aikaan nähnyt koko hommassa oikein mitään järkeä, olin vakaasti sitä mieltä etten tule koskaan elämässäni tarvitsemaan tietokoneita mihinkään ja otinkin valinnaiseksi aineeksi konekirjoituksen, josta ajattelin hyötyväni tulevaisuudessa enemmän. Lukioajoilta muistan jonkin alkeellisen version windowsista, joka oli myös jatkuvasti jumissa jos painoi jotain väärää nappia. Silloin oli vielä ihan tavallista kirjoittaa kaikki kirjalliset työt kirjoituskoneella. Ei ole vaikea arvata, että töiden palautuspäivää edeltävänä iltana oli aina lopussa joko korjausnauha tai mustekasetti. Ja ratkaisevalla hetkellä juuri ennen the endiä tuli virhelyönti tai teksti lipsahti alareunan marginaalin puolelle ja koko homma piti naputella uusiksi.

Ja miksi tämä kaikki tuli juuri nyt mieleen? No siksi että viime viikolla hajosi printteri ja jouduin kopsaamaan eräänkin neuleohjeen kirjoittamalla ruutupaperille. Tuli ikävä avuliasta tekniikkaa.

Kohta alkaa Linnan juhlat, joiden seuraamiseen olen varustautunut glögillä ja joulutortuilla. Olen ollut viikon sitkeässä virusflunssassa ja tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä, tosin kaikki maailman räkä tuntuu olevan liikkeellä tällä hetkellä. Ehkä se tarkoittaa sitä, että flunssa alkaa vedellä viimeisiään.

Ruuaksi tein pitkästä aikaa pinaattikeittoa, parasta pikaruokaa jos pinaattia vaan löytyy pakastimesta.

Pinaattikeitto

2 rkl voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
1/2 l täysmaitoa
puoli pussia pakastepinaattia
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
valkopippuria

Voi sulatetaan kattilassa, lisätään jauhot ja sekoitetaan tasaiseksi suurukseksi. Sekaan lisätään pieni määrä maitoa ja sekoitellaan tasaiseksi. Loppu maito lisätään ja taas sekoitetaan (puuhaarukka tai vispilä on tässä hyvä väline). Lisätään pinaatti ja mausteet ja kiehautetaan pari minuuttia. Tarjoillaan kananmunan kanssa.

Marras

2010-11-07T16:55:00.007+03:00

'

Maa oli kylmä marraskuussa
se kiipesi kylkeä ylös silmiin
tarttui jalkoihin
silloin värit menivät helposti sekaisin.

(SMG: Katu päättyy aurinkoon)

Valurautaa

2010-11-07T16:32:00.010+03:00

Mulla on ollut parin vuoden ajan käytössä sellainen pinnoitettu Scanpan, joka oli oikein hyvä paistinpannu, kunnes muutama päivä sitten oli tarkoitus paistaa siinä jauhelihaa. Huomasin, että pannun pohja oli ihan ruskea ja haisi lämmitettäessä jotenkin oudolle... ja sitten alkoi ahdistaa. Mä olen vahingossa ilmeisesti syönyt ruokani mukana sen pannun pinnoitteen! Ehkä se on irronnut siitä vähitellen ruokiin, enkä ole sitä aikaisemmin huomannut. Olin jo aikeissa ostaa kunnollisen valurautapannun, mutta mummini joka on teflonpannujen vankkumaton kannattaja sanoi että saan hänen häälahjaksi saamansa valurautapannun, jos se on vielä jossain tallella. Olihan se onneksi ja nyt mulla on hyväkuntoinen 60 vuotta vanha häälahjapannu käytössä. Mummi oli vielä hoitanut sitä hyvin, joten sitä ei tarvinnut edes polttaa uudestaan.

Ja kun meillä innostutaan jostain, se tehdään sitten perusteellisesti. Mummin pannu ei tarvinnut huoltoa, mutta kuvissa huolletaan mökiltä löytyneitä pannuja käyttökuntoon. Ensin teräsviilalla enimmät ruosteet pois, sitten nuotiolle kuumenemaan, jolloin loput epäpuhtaudet palavat pois ja lopuksi pannu rasvataan joko ihralla tai tässä tapauksessa kookosrasvalla.

Syyskuvia

2010-10-24T10:55:00.002+03:00

Celty mitts -ohje (pdf)

Sukat sivarille

2010-09-30T22:04:00.002+03:00

Sotilaskotiliitolla on menossa kampanja, jossa kudotaan sukkia vuonna 2011 aloittaville varusmiehille. En halunnut osallistua haasteeseen, koska koen armeijamaailman jotenkin vähän vieraaksi itselleni. Ihan hieno kampanja, ei vaan mun juttu ollenkaan. Sen sijaan osallistun mielelläni kekseliään yksityishenkilön aloittamaan haasteeseen, jossa kudotaan sukat tuntemattomalle siviilipalvelusmiehelle tai totaalikieltäytyjälle. Tyyli on kuulemma vapaa, mutta taidan lähteä aika perinteisille linjoille, mulla on harmaita lankoja sen verran että eiköhän niistä yhdet sukat sivarin jalkaan saada aikaiseksi.

Jos haluat osallistua, ohjeita löytyy sivarisukkablogista ja kampanjan FB-sivulta.

Yllätyspostia

2010-09-16T15:03:00.013+03:00

Annoin pienen panostukseni Ilun ja Jennin Neulekirjaan koeneulomalla annetulla ohjeella palmikkoiset ja kiemuraiset Salama-Anders -sukat. Koeneulomisesta on jo aikaa ja kirjakin ilmestyi jo alkusyksystä enkä osannut lainkaan aavistaa, että avustajat saisivat lahjaksi oman kirjan. Siksi ihmettelinkin tänään postin mukana tullutta Gummeruksen kuorta ja mietin kuumeisesti, mitä ihmettä olen mennyt (vahingossa?) tilaamaan, kunnes kuoren avattuani alkoi raksuttaa.

Kirjassa on aivan ihania ohjeita, Annika B -sukat ehkä tulevat ensimmäisinä mieleen. Toisia Salama-Anderseja (kuvassa) en ehkä ihan heti tee, niissä oli jotenkin tuskallisen paljon kiemuroita...

Kiitokset siis Ilulle ja Jennille, oli ilo olla mukana kirjan tekemisessä!

Edit. Yritin muuttaa blogipohjaa ja nyt näyttää siltä, että Bloggerin uudet valmissivupohjat heittää mun kaikki postit ihan häränpyllyiksi! Ääh... mä olen liian vanha menemään näihin "valmisratkaisuihin", pitäisi olla jo oppinut että hyvää ja omannäköistä saa vain tekemällä itse alusta asti, hi-taas-ti ja huo-lel-la.

Hyvä ruoka...

2010-09-14T10:05:00.010+03:00

... ja niin edelleen. Edelliseen postaukseen viitaten, mä saan tänä syksynä todistuksen kuitenkin jostain. Puutarhaterapian kurssi on lähes suoritettu, kirjallinen työ pitää vielä viimeistellä ja palauttaa. Kurssin opettaja on ollut aivan uskomattoman innostava persoona ja elävä todiste siitä, miten yhden innostuneen kipinä voi sytyttää suuren joukon ihmisiä. Kiitos David Stokes antoisasta kurssista!

Olen myös alkanut opiskella venäjää. Omat sukujuureni menevät osittain rajan yli Vienan Karjalaan ja ilmeisesti ainakin isoisäni osasi vielä venäjää. Slaavilainen kulttuuri ja elämänmeno vetää minua kovasti puoleensa ja haluaisin joskus päästä käymään Vienan Karjalassa. Olen vähän huono ymmärtämään joitakin suomalaisia murteita (tähän voisi liittää esimerkin siitä, kun jouduin pyytämään työkaverin apuun kerran kun en ymmärtänyt mitä eräs savolainen asiakas yritti pyytää...), joten ajattelin että opin helpommin venäjän kielen kuin karjalan murteen.

Ja slaavilaisen syksyn kunniaksi olen tehnyt tietenkin kaalipataa kotimaisista luomuvihanneksista ja lampaan jauhelihasta. Vaihdoin tänä syksynä Turun yliopiston luomupiiriin, koska edellisen luomupiirini tilauskanta meni jotenkin sekaisin eikä sitä kai saatu koskaan korjattua... (hipit!) Tyy:n luomupiiri ottaa siis myös ulkopuolisia jäseniä, ei tarvitse olla yliopiston opiskelija tai henkilökuntaa. Mulle itselleni luomu ei ole vihanneksissa tärkeä valintaperuste, mutta pidän luomupiirissä siitä, että kauppa ja tukkuporras jäävät minun ja tuottajan väliltä pois ja se näkyy sekä hinnassa että tuoreudessa.

Kuka olisi uskonut...

2010-08-22T10:11:00.008+03:00

...ja kaikkein vähiten minä itse. Mulla on kynnet! Lähtötilanne oli sen verran onneton, että kasvattamiseen tähän mittaan saakka meni yli puolitoista kuukautta. Ekat pari viikkoa käytin Mavalan Stoppia ja kun kynnet olivat vähän kasvaneet, aloin hoitaa niitä ja lakata värittömällä lakalla. Kynnet menivät monen viikon jälkeenkin vielä vanhasta muistista suuhun (ja menevät vieläkin), mutta selkärankaan on jo juurtunut muistutus siitä, että näitä ei nyt saanutkaan pureskella.

Olen myös opetellut pois vanhasta tavastani piilottaa käsiä pöydän alla, koska nythän mulla ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, mähän olen sankari! Käviköhän tässä niin, että turhamaisuus osoittautui lopulta riippuvuutta vahvemmaksi? Joka tapauksessa mikään ei ole niin ihanaa kuin miettiä, minkä väristä kynsilakkaa seuraavaksi kokeilisi. Kuvan kynsilakka on muuten O.P.I Who the Shrek are you?

Fire!

2010-08-17T21:57:00.008+03:00

Ah, syksy! Ja syksyn ekat sukat. Colinetten Jitterbugia, väri muistaakseni Fire.

Ruoka-aiheista avautumista

2010-07-22T17:15:00.012+03:00

En ole ollut ennenkään mikään valmisruokien suurkuluttaja, mutta luettuani Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella -kirjan, olen karsinut jääkaapistani loputkin lisäainepommit. Repeilen aina telkkarin Activia/Danonino/Actimel/ymsyms... mainoksille, joissa markkinoidaan terveydestään huolehtivalle kuluttajalle lisäaineilla ryyditettyä sokerilitkua terveysjugurttina. Hohhoijaa. Joskus mainoksia katsoessa tuntuu, että puoli Suomea kärsii kaikenmaailman suolistovaivoista ja ummetuksesta...

Jos ei suoli toimi, syynä on ruokavalio tai suolistosairaus. Ensimmäiseen voi itse vaikuttaa syömällä oikeaa ruokaa, jälkimmäisessä voi ehkä auttaa lääkäri. Kuulostaa ihan hullulta yrittää paikata köyhän ruokavalion (vehnäjauho + sokeri) aiheuttama paska olo ja turvotus kalliilla sokerilitkulla, joka luultavasti pitkällä aikavälillä pahentaa tilannetta entisestään. Hullua on myös se, että lapsille suunnatuissa Kidius ja Danonino -jugurteissa on sokeria monen sokeripalan verran per purkki. Antaisiko kukaan täysjärkinen äiti lapselle välipalaksi muutaman palan sokeria pureskeltavaksi...

Onneksi on olemassa vaihtoehtoja. Esimerkiksi vadelmajugurttia tehdään niin, että otetaan pari desiä luonnonjugurttia (partaäijää tai jotain muuta), joukkoon teelusikallinen hunajaa ja kourallinen vadelmia. Hunaja on tietenkin myös sokeria, mutta jos vertaa maustettuihin valmisjugurtteihin, joissa sokeria on useita paloja, teelusikallinen hunajaa on ihan kohtuullinen määrä.

Activian tuotesisältö:

Ainekset: pastöroitu maito, rasvaton maitotiiviste tai rasvaton maitojauhe, kerma, hedelmävalmiste [aprikoosi 8%, sokeri, stabilointiaineet (muunnettu maissitärkkelys, E407), väri (E 160c), happamuudensäätöaine (E331), happo (E330), aromi], sokeri, maitoproteiini, sakeuttamisaine (E440), jogurttihapate, ACTI REGULARIS® -hapate.

Pilvin vadelmajugurtin tuotesisältö:

Ainekset: luonnonjugurtti, vadelma, hunaja.

Activiassa näyttää olevan sokeria 17,3g/prk... mun mielestä se on aika paljon. Jos sokeripala painaa n. 3g, niin tuossa purkillisessa on 5-6 palaa sokeria. Vähän vaikeaa nähdä sitä minään terveystuotteena.

Söpöysvaroitus!

2010-07-21T10:24:00.003+03:00

Kynnet ovat kasvaneet, ihan uskomatonta! En oikein osaa olla niiden kanssa vielä, vaikka ne ulottuvat hädintuskin sormenpäähän asti. Kaikenlaisia kynsienhoitotuotteitakin olen hankkinut ja yritän nyt pitää käsistäni oikein hyvää huolta etten sortuisi uudelleen järsimiseen. Badger-tuotteet on niin suloisia ja kokonaan orgaanisia, niissä on pelkkiä luonnollisia öljyjä ja vahoja, eikä lainkaan säilytysaineita. Yritän hiljalleen siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa, mutta hyviä tuotteita on vaikea löytää. Etenkin tahtoisin löytää toimivan luonnollisen deodorantin, mutta olen niin kova hikoilemaan, ettei ne toimi mulla ollenkaan. Ainoa edes jotenkin toimiva yhdistelmä tähän asti on ollut kristallikivi ja talkki. Lisäksi kristallikivi on riittoisaa, jos sitä ei pudota mökkisaunan kivilattialle...

What the Shrek?

2010-07-06T19:01:00.004+03:00

Shrek-kynsilakkaa... aika herkut värit noissa. Mä pidän noista minipulloista kynsilakoissa siksi, että ne tulee yleensä käytettyä loppuun asti. Isoja ei ikinä ehdi käyttää ennenkuin ne kuivuu. Tuo keltainen väri vähän arveluttaa vielä, tuleeko siitä sellainen vaikutelma että on vetänyt varpaillaan askin tupakkaa... sormien kynsiin en sitä ainakaan laita.

Vielä ruokafiilistelyä. Ihan simppeli grillattu pihvi, mausteena suolaa ja pippuria ja päällä sinihomejuustoa. Seuraksi grillattuja nektariineja. Nam!

Lämpimästi suosittelen...

2010-07-05T16:34:00.004+03:00

...Laiskan kirppistä T-talon kyljessä Turun Nummenpakalla. Viikkovuokra vaivaiset 20e, johon sisältyy myyntipaikan siivous ja äärimmäisen tarkkaavainen valvonta. Kirppis on pieni ja erittäin siisti ja palvelu oli ainakin tänään lämmintä ja ystävällistä. Mukava kirppismyyjä auttoi tuotteiden esillelaitossa ja hintalappujen kiinnittämisessä, joten kaikkinensa hommaan meni vain tunti. Yksin hinnoitellessa aikaa olisi mennyt reippaasti enemmän.

Eli jos et keksi mitään tekemistä, mene Laiskan kirppikselle ja osta hylly 22 tyhjäksi. Siellä on käsityölehtiäkin...

Se o loppu ny

2010-07-01T11:12:00.002+03:00

On aika lopettaa 30-vuotinen järsiminen. Olen yrittänyt aikaisemminkin, kaikkia aineita on kokeiltu eikä mikään ole toiminut. Epäsiisteillä, pureskelluilla kynsillä on ollut iso vaikutus mun käyttäytymiseen, esimerkiksi mulla on tapana piilotella käsiä pöydän alla tai pitää käsiä sylissä niin, ettei kynnet näy. Mulla on ollut pariin otteeseen rakennekynnetkin, mutta ne pysyy jostain syystä tekijästä riippumatta mulla tosi huonosti ja on lisäksi aika kalliit. Mun nykyisellä alalla ei edes saa raksuja käyttää, joten se siitä.

En tiedä, mistä kynsikipinä tällä kertaa lähti, mutta joka tapauksessa ostin eilen Mavalan Stoppia ja se tuntuu toimivan. Aine ei jää tahmaiseksi kerrokseksi kynnen pinnalle vaan kuivuu nopeasti ja vaikka olen pessyt tuhat kertaa käsiä eilisen aikana ja lutrannut käsidesillä, kynnet maistuu edelleen karrrrrrmean pahalle. Uskon oikeasti, että nyt tämä onnistuu.

Parvekeviljelyä

2010-06-23T17:37:00.004+03:00

Tällainen rauhallinen parvekeotos tällä kertaa. Meidän talon ympärille nousee uusia rakennuksia ja tällä hetkellä tuntuu kuin asuisi keskellä valtavaa rakennustyömaata. Meluhaitoista huolimatta olen taas perustanut parvekkeelle ruukkuviljelmiä, tässä kuvassa näkyy rosmariinia ja timjamia sekä koristeena mehitähtiä. Yhdessä ruukussa aloittelee kasvuaan jonkinlainen sekoitus salaatteja. Nyt kun olen ottanut vuoden verran etäisyyttä puutarha-alaan, huomaan viherpeukalossa kutinaa yhä useammin. Olen jopa kaivannut tänä kesänä takaisin puutarhahommiin. Onneksi alan todellisuus on kuitenkin vielä ihan hyvässä muistissa eli haaveet pysyköön haaveina...

Edit. Hei... mullahan on muuten valmis neule... pari kuukautta sitten valmistunut Travelling woman on bloggaamatta vielä! Palaan asiaan...

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha

2010-06-21T14:27:00.007+03:00

Lähdin aamulla pyöräilemään Ruissaloon ja poikkesin myös kasvitieteellisessä puutarhassa. Ulkona oli niin lämmintä, että skippasin kasvihuoneet tällä kertaa kokonaan ja kävin sisällä vain kahvilla ja tietenkin kurkkaamassa myyntipöydän taimivauvat... Ostin parvekkeelle kaksi teeruusuhybridiä, jotka tapan aivan takuuvarmasti vuoden sisällä, ehkä jo aikaisemminkin. Kesän saan ne luultavasti pysymään hengissä parvekkeella, mutta talvi on näille viileässä ja valoisassa talvehtiville hieman ongelmallinen ajanjakso. Mä tarvitsen sen puutaloasunnon, jossa on kuisti. Minä, lehtikaktuskokoelma sekä teeruusuvauvat olemme kuistin tarpeessa.
Kuistia odotellessa vauvakuva, joka on vielä täynnä tulevaisuudenuskoa... Lupaan tehdä parhaani, että tämä pikkuinen pysyisi hengissä. Ja sen kaveri myös. Tiesin muuten joskus löytäessäni nämä ruukut, että niille tulisi vielä käyttöä. Ja tässä se nyt on. Täydelliset kaksi kiinaruukkua minun pienille teeruusuilleni. Mä oon niin mummo.

kesäkesäkesä!

2010-05-17T14:24:00.001+03:00

Must on tullu urheiluhullu...

2010-05-09T19:02:00.004+03:00

Mun piti hehkuttaa tähän kuntoilun ihanuutta, mutta en uskalla sanoa sitä vielä ääneen... sehän saattaa kadota koska tahansa ja sehän olisi vähän noloa kai? Joka tapauksessa olen kokeillut kaikensorttisia jumppia ja suosikkejakin on jo löytynyt. Tykkään enemmän jumpista joissa rehkitään kunnolla kuin niistä joissa ikäänkuin mieli lepää. Saattaa olla että mieleni lepää jo valmiiksi enkä tarvitse sen lepuuttamiseksi enempää. Sen sijaan lihasosasto on tiukan treenin tarpeessa. Erikoissyynissä tällä hetkellä on punnerrus. Olin kuvitellut, että pystyn punnertamaan ehkä muutaman kerran ihan kevyesti, mutta kun makasin jumppasalin lattialla ja ähkin itseäni naama punaisena ylös, huomasin ettei se onnistu kertaakaan. Oi voi. Ja siis kyseessä on tosiaankin "vain" naisten punnerrus. Suunta on siis tällä hetkellä vain ylöspäin.

Hassu asia tapahtui. Keräilen juuri kamoja kasaan yövuoroa varten ja etsin sopivaa sukkalankaa enkä löytänyt. En ole ostanut piiitkään aikaan yhtään lankaa ja vaikka sitä toki on edelleen runsaasti kaapeissa, yksiväriset sukkalangat alkavat olla aika lailla lopussa. Mustaa on jäljellä, mutta se ei nyt sovi tähän malliin ollenkaan. Näyttää siltä, että mulla on pitkästä aikaa asiaa lankakauppaan!

Ai niin muuten, MadebyJohanna-blogissa on arvonta...

Kevät!

2010-05-05T10:31:00.007+03:00

Aloin opiskella lähinnä omaksi ilokseni puutarhaterapiaa ja eka lähiopetus oli eilen... kylvimme kaikenlaista jännää ja raahasin sitten päivän päätteeksi kotiin kassillisen pikkutaimia. Ja nyt yön yli nukuttuani olen taas aavistuksen viisaampi ja voin jälleen antaa neuvoja kissakotiystävällisistä kasveista. Eucalyptus eli kuumepuu ei kelpaa kisuille, koska se maistuu pahalle! (Ansalle ei tosin olisi tehnyt pahaa pieni annos hengitystä raikastavaa eucalyptusta.)
Ylimmän kuvan purkeista sojottavat tikut ovat Amaranthusta, joka oli ilmeisesti HERKKUA, sillä yhtään lehteä ei ollut aamulla jäljellä!

Iloista vappua!

2010-04-30T14:34:00.002+03:00

Kummitustalossa on muuten maatuska-arvonta... sinne siis!

Turun kasvitieteellinen puutarha 9.4.2010

2010-04-11T10:01:00.000+03:00

3.4

2010-04-03T19:55:00.002+03:00

2010-03-28T22:02:00.002+03:00

2010-03-25T16:52:00.003+03:00

Valo saa kyllä ihmeitä aikaan keväisin. Ja kyllä, olen siirtynyt kevätaikaan, näytti ulkona sitten ihan miten lumiselta tahansa. Minulle kevät on mielentila, joka alkaa jossain maaliskuun loppupuolella säätilasta riippumatta. Keväisin siivotaan, kuurataan ja hinkataan hullun lailla kotia, keväisin hurahdetaan milloin mihinkin ja keväisin aloitetaan laihdutuskuuri...

Syön yleensä aika perusterveellisesti, paljon kasviksia ja kalaa, mutta olen myös toivottoman perso kaikille makeille herkuille. Lisäksi en oikein osaa hahmottaa syömiäni ruokamääriä, joten ajattelin kokeilla Kiloklubin palvelua, jossa voin pitää kirjaa syömisistäni. Parin päivän kokeilun perusteella ruuasta saatu energia ei tosiaankaan taida olla ongelmani, vaan jokapäiväinen herkuttelu ikäänkuin "ohimennen". Mässäilyn on siis loputtava, jotta kuusi kiloa haihtuisi kesään mennessä. Liikunnan lisääminenkään ei olisi haitaksi...

Neuleasioista sen verran, että aloitin vadelmanpunaisesta Dropsin Alpacasta Travelling woman -huivia. Niin nopeatekoiselta vaikuttaa, että viimeisiä rivejä vedellään vielä tämän viikon aikana. Icarus-huivi on valmistunut ja siitä tuli täysin järjettömän kokoinen jättiläishuivi, eipä ihme että viimeiset rivit tuntuivat vievän loputtomasti aikaa. Olen taas ollut vähän laiska kuvaamaan, joten palaan siihen myöhemmin.

Varvashuolia

2010-02-17T12:44:00.002+03:00

Voi tuska ja kurjuus. Onnistuin maanantaina murtamaan pikkuvarpaani ja kipu on melkoinen. Kenkää ei tahdo saada jalkaan ja kävely kengät jalassa on säälittävän näköistä köpöttelyä. Sukat jalassa kävellessä kipua ei juurikaan tunnu. Kävin tänään lääkärissä, joka oli sitä mieltä että jalkaa olisi parasta lepuutella loppuviikon ajan, jotta luutuminen pääsee alkuun eikä murtuma ärsyynny enempää. Joten nyt ohjelmassa on kutomista, lukemista ja telkkarin katselua.

Hyvää ystävänpäivää!

2010-02-14T13:58:00.000+03:00

Sunnuntai

2010-02-07T23:26:00.004+03:00

Joskus pienillä asioilla on suuri merkitys. Piristyin ihan suunnattoman paljon aamupäiväisestä mökkireissusta, lumen kolaamisesta, hyvistä eväistä, mukavasta seurasta. Äärimmilleen loppuun asti puristettu sinappituubi nauratti enemmän kuin olisi ehkä ollut aihetta ja keskellä puolimetrisiä kinoksia huomasin jo miettiväni mitä kaikkea kasvimaalle voisi keväällä kylvää.
Olen ollut ihan suunnattoman väsynyt monta kuukautta, tavallaan talviteloilla kuten tuo kuvan terassi, mutta nyt tuntuu siltä että tunnelin päässä alkaa kuitenkin näkyä valoa. Kyllä tämä tästä taas suttaantuu, kevättä kohti.

Korvikset

2010-01-26T23:24:00.001+03:00

Löysin tänään Turusta Kauppiaskadulta askartelukaupan, joka on ilmeisesti ollut jo useita vuosia olemassa. Mukaan lähti vähän Fimo-massaa ja korutarvikkeita. Jonkinasteista hurahtamista luvassa, heti kun aika antaa myöten. Nyt on vähän kiirusta.

Neiti!

2010-01-13T23:12:00.002+03:00

...palvelua, kiitos!

Yoga wrap sweater

2010-01-05T21:18:00.006+03:00

Yoga wrap sweater

Ohje: Lisa Gentry
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 5 mm
Tuomio: Malli on kiva, mutta väri... en tiä.

Apua kuka on vienyt mun tissit tosta alemmasta kuvasta???!!!!!!!!!

Onnellista Uutta Vuotta 2010

2010-01-03T22:03:00.006+03:00

Pakkasesta pitää ottaa kaikki irti niin kauan kuin sitä kestää. En ole ulkoilmaihminen, mutta innostuin tekemään parvekkeelle muutaman minijäälyhdyn Diutun blogin inspiroimana. Haluaisin ehkä teoriassa luistella, pulkkailla ja hiihtää, voin helposti kuvitella itseni liukumassa kevyesti pitkin jään pintaa näyttäen kolmoissalkoveja hyppiessäni vähintäänkin Kiira Korvelta. Todellisuudessa viimeksi kun oli luistelemassa (viime vuosisadalla), olin umpijäässä ja varpaat kohmeessa enkä nauttinut koko hommasta tippaakaan. Sen sijaan nautin suunnattomasti näistä vapaapäivistä pakkasella, kun ei ole pakko lähteä aamulla minnekään palelemaan vaan voi kaikessa rauhassa keitellä kahvia ja lukea lehteä, puuhastella kaikenlaista sisätiloissa. Olen jopa innostunut siivoamaan ja järjestelemään kaappejani. Icarus Shawlkin valmistuu pikku hiljaa..

Ohi on

2009-12-28T00:03:00.005+03:00

Joulu on ohi. Tarkoitus oli levätä ja niin teinkin. Luin, söin suklaata, luin, luin ja kudoin vähän. Nukuin paljon.

Etsin äsken sopivaa kuvaa tämän postauksen höysteeksi ja löysin tämän jo unohtuneen sukanalun. Keskeneräisyys joutui ilmeisesti purkuun, koska mulla on juuri nyt jalassa samasta kerästä kudotut villasukat, ilman näitä pitsikuvioita. Nythän tuossa kuvassa kuvio näyttää oikein hyvältä. Olen purkaessani ehkä ajatellut, että lanka ja kuvio yhdessä elävät keskenään liian vilkkaasti. Ehkä.

Moni neulebloggaaja on tänä vuonna lyönyt puikot tiskiin, uusiakin on varmaan aloittanut. Itse koen tämän blogin niin vahvasti oman itseni osana/jatkeena/ilmenemismuotona, etten ole ajatellutkaan lopettamista. Blogi ei ole minulle taakka, koska kaikki ehdot ovat omissa käsissäni. (Neuleaiheisessa blogissa pitäisi ehkä sanoa, että kaikki langat...)

Rauhallista joulua

2009-12-23T23:54:00.003+03:00

Joulusuunnitelmia

2009-12-20T22:19:00.003+03:00

Mun joulunvietto alkaa olla melko lailla valmisteltu. Olen leiponut pipareita ja taatelikakkua, parveke on valaistu lyhdyillä ja valoilla ja lahjat on hankittu. Alkuviikosta olen töissä ja jouluaattona aion mennä katsomaan joulurauhan julistusta, mutten kuitenkaan mene (tämä on jo vanha perinne, jonka vielä joskus rikon varmasti). Joulurauhan julistukseen menemättömyyden jälkeen huristelen Naantaliin ja sieltä illalla takaisin omaan kotiin.

Paras hetki joulussa on aina juuri jouluyö, jolloin koko kaupunki on ihan hiljainen ja toivottavasti valkea, kasaan lautaselle sillejä ja graavilohta sekä lanttulaatikkoa ja luen joululahjaksi saamaani kirjaa. Pyhä hiljaisuus.

Think Pink!

2009-12-18T16:42:00.005+03:00

Minun kaltaisillani lapsettomilla naisilla on usein kaikenlaisia yleviä mielipiteitä lastenkasvatuksesta. Useat niistä varmaankin ihan käyttökelpoisia, monet taas vähän liian irti arjesta ja järjestä. Olin tänään ostamassa joululahjoja siskoni lapsille ja tarkoitus oli tietenkin hankkia jotain kestävää, pysyvää, kehittävää ja ajatuksia herättävää. Ohitin sulavasti pahimmat krääsähyllyt ja löysinkin joitain ihan mukavia leluja, kunnes muistin sen pienen prinsessaisen, joka rakastaa Hello Kittyä ja kaikkea vaaleanpunaista ja kimaltavaa. Niin että miksei puolet lahjasta voisi olla hyödyllistä (kuten hyvä kirja) ja puolet jotain ihan kauheaa pinkkiä hömpötystä... jos se tyttö nyt kerran kaikkien aikuisten pyrkimysten vastaisesti vaan rakastaa Hello Kittyä, niin mikäs minä olen sanomaan, että joku toinen lelu olisi jotenkin parempi. Kehittävämpi. Sukupuolineutraalimpi. Viisaampi.

Itsekin luen joskus esimerkiksi dekkareita, jotka lasken hömppäosastoon enkä usko siitä tyhmentyväni. Rakastan kauniita (usein pinkkejä) asioita, huulipunia ja vaatteita. Miksi tyttöjen jutut on aina hömppää? Tyttöjen hupsutuksia.

Olen siskon lasten kautta ymmärtänyt, ettei sukupuoliroolit synny kasvatuksella vaan kasvatuksesta huolimatta. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi allekirjoittanut, mutta monet pienet tytöt rakastavat vaaleanpunaista väriä ja pienet pojat kaikkea mikä pärisee.
Enkä olisi koskaan uskonut, että vielä joskus sanoin noin. Joutuukohan näillä lausunnoilla Tulvan protestilistalle? Tai ehkä ne vaan lopettaa mun jäsenyyden...

Jou jou

2009-12-18T01:11:00.001+03:00

Mä en ehdi nykyään mitään. Ei mulla muuta. Nähdään taas.

Joulukuu!

2009-12-05T13:41:00.006+03:00

Eka piparkakkutaloni ikinä ja siitä tuli hieeeeno! Ainakin omasta mielestä...
Ensin suunnittelin tekeväni kerrostalon, joko vanhantyylisen tai sitten lähiökerrostalon, mutta päädyin lopulta kuitenkin tällaiseen lintukotoon. Piirtelin kaavat itse nähtyäni muutaman lintumökin netissä.

Ai niin ja muistiin itselle: Huomenna juhlitaan viime vuotta rauhallisemmin...

Marraskuu

2009-11-29T14:18:00.003+03:00

Olen näköjään pitänyt taas kuukauden tauon tästä hommasta. Marraskuupaussi alkaa olla jo perinne. En ole niinkään syysmasentuvaa ihmistyyppiä, jotenkin vaan tämä harmaus aina vetelöittää. Lisäksi olen kiitänyt tässä kuussa matalaliitoa paikasta toiseen. Harjoittelujakso palvelutalossa on menossa, lisäksi olen tehnyt palkallisia töitä "siinä sivussa". Monta kertaa olen avannut uuden puhtaan blogisivun, mutten ole keksinyt mitään sanottavaa.

Parit tavalliset sukat itselleni olen tehnyt ja Icarus Shawlia aloitellut. Talviaamujakku on valmistunut ja vielä kuvaamatta, mutta aika kaunis siitä kyllä tuli.

Bloggaustauon jälkeen muuten kirjoittamisen aloittamiskynnys kasvaa. Puhtaan paperin syndrooma. Writer´s block. Nytkin tekisi mieli pyyhkiä kaikki pois, mutta en pyyhi vaan painan "Publish post".

Talviaamujakku... osa 189

2009-10-31T16:11:00.004+03:00

Järjestelin aamupäivällä vähän lankojani ja mitähän sieltä lankojen seasta löytyikään. Nyt mulla ei ole enää tekosyitä olla tekemättä Talviaamujakkua valmiiksi. Langat on, ohje löytyi ja toisesta hihasta voi kopsata helposti toisen samanlaisen. Inspiraatiokin on juuri nyt olemassa. Ja onhan sillä jakuntekeleellä 15.11 vuosipäiväkin, joten mites ois?

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tykkään kotimaisista lehdistä eniten Kotilieden neuleohjeista, vaikkei se varsinainen neulelehti olekaan. Jotenkin ne mallit on vaan niin ajattomia ja kauniita ja juuri siksi olikin kiva yllätys löytää uudet (?) Kotilieden nettisivut, joilla on myös lehdessä julkaistuja käsityöohjeita.

Psst!

2009-10-18T22:54:00.002+03:00

Uusi Ulla on ilmestynyt! Karismalapaset on ihanimmat!

Rinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa...

2009-10-15T10:53:00.005+03:00

Mieluinen ylläri tippui postiluukusta tiistaina ja se on roikkunut kaulassa siitä asti. Hassua, etten osaisi itse määritellä kovinkaan tarkasti lempivärejäni, mutta Rieppa osui ihan täsmälleen oikeaan Juulin värjäämästä langasta neulotulla Baktus-huivilla, jonka värisävy on mikäs muukaan kuin Ruusunen...

Yksinasumisen ainoa ratkaisematon haaste omalla kohdallani on se, että kun pitäisi juuri nyt ja tällä samalla sekunnilla saada jostain huivista kuva, se pitää tietenkin kuvata itse. Otin Empun malliksi, että saisin huivin näyttämään yhtä kauniilta kuin se on oikeasti. Emppu suhtautui tehtävään yllättävän rauhallisesti ja ammattimallin tavoin. (Tai ehkä se oli niin keskittynyt parvekelaatikossa hyppiviin talitintteihin, ettei ehtinyt kiukutellla.)

Valmis, valmis!

2009-10-10T15:38:00.004+03:00

Osasin jotenkin vahingossa räpsäyttää kuvan, jossa naamani tilalla on valoa. Minusta on tullut nykyään vähän laiska meikkaaja enkä kuitenkaan viitsi jakaa netissä luonnontilaisia kuvatuksia itsestäni, joten ihan hyvä. Joka tapauksessa noin sadasviideskymmenes Mariomyssy on valmis, möyheä ja pehmeä. Lämmin.

Mariomyssy

Ohje: Jatta Saukko
Lanka: Drops Alpaca 2-kertaisena 100g
Puikot: 3,5mm
Tunnelmat: Luv!

Tumput

Ohje: oma
Lanka: Noro Kochoran 100g
Puikot: 6mm
Tunnelmat: Ihanat tumput, mutta enää en osta angoraa... kuulin että puput kärsivät kovasti niillä angorafarmeilla.

Lapaslapas!

2009-10-04T15:19:00.012+03:00

Lapasia on soviteltu käsiin ja ihan hyvin sopivat, vaikka peukku voisi kuulemma olla vähän isompi. Ja nämähän oli nyt sitten kudottu siitä Novitan puronorosta, jota ostin pari kerää mummin sairaalareissulle jokin aika sitten. Mummi ei oikein voinut kutoa kanyyli kädessä (ja puikotkin olivat liian isot ohuisiin puikkoihin tottuneelle), joten lupasin tehdä Purosta lapsille lapasia. Lanka oli mukavan pehmeää ja jotenkin kotoisaa, kokemus oli siis ihan myönteinen ja mielestäni Puro sopii juuri lasten asusteisiin pehmeytensä vuoksi.

Lapaset X2

Lanka: Novita Puro
Puikot: 5 sukkapuikot
Ohje: Omasta puusta
Tunnelmat: Isompi laps tykkäs ja pienempikin varmaan, joten hyvät tuli!

Ai niin... innostuin juoksemaan eilen illalla mökillä Cooperin testin. Ruuan ja punkkulasillisen jälkeen, talvikengät jalassa. En kerro tulosta, mutta syytän kyllä vähän olosuhteitakin ja kenkiä ja punaviiniä. Kuitenkaan suoritustasoni ei ollut 15 vuodessa laskenut, muistan saaneeni suunnilleen saman tuloksen lukiossakin.

Mmmmohair...

2009-10-03T10:51:00.001+03:00

Hengissä ollaan

2009-10-02T11:36:00.002+03:00

Tulin vaan ilmoittautumaan läsnäolevaksi "hep". Olen käyttänyt viime viikkoina kaiken vapaa-aikani nukkumiseen, mutta muutamat lapaset "kokoa lapsi" olen tuhertanut ennen nukkumaanmenoa. En yhtään osaa arvioida, kenen lapsille ne ovat sopivia, mutta kokeilen niitä ainakin siskon lasten käsiin viikonloppuna. Sisko pyysi myös pipoa ja kysyi, onko mulla jotain sopivaa lankaa olemassa... (buahhaahhaaa!)

Tyhjä pää vaatii kunnon lämmikkeet

2009-09-21T21:51:00.003+03:00

Mariomyssy

Ohje: Jatta Saukko
Lanka: Handpaintedyarns dk Hydrangea
Puikot: 3.0mm
Tunnelmat: Tulispa jo tositosikylmä! Tykkään!

Fotosynteesi

2009-09-19T18:51:00.009+03:00

Photosynthesis-huivi pitää tietenkin kuvata metsässä. Huivi on maailman kaunein ja sopii sekä sammalenvihreään että ruskeaan samettitakkiini ja kuva on jälleen ihan kauhea eikä imartele huivia yhtään. Räyh. Tahtoo hovikuvaajan tai sitten jos näkisi itsensä kahtena, se toinen minä voisi räpsiä otoksia ja toinen keskittyisi olemaan kuvauksellinen. Ärsyttää se, että kaikki projektit jäävät ikäänkuin puolitiehen siksi, ettei niistä saa kunnon kuvatuksia. Ja ihan vaan siksi, että edellistä edellinen postaus oli niin ällöpositiivinen, nyt marisen ihan vaan piruuttani ainakin pari seuraavaa kertaa.

Photosynthesis Shawl

Ohje: Emily Wessel
Lanka: Teetee Kamena 150g
Puikot: 4,5 mm Knit Picks -pyöröt
Tunnelmat: Rakastan rakastan!

Viuh vauh

2009-09-16T12:27:00.004+03:00

Mitään mullistavaa ei oikeastaan ole tapahtunut, elämä vaan viuhuu ja minä siinä mukana. Työharjoittelu jatkuu vielä reilun viikon ja alan muodostaa mielipiteitä ihmisarvoisesta vanhuudesta ja hoitotyön laadusta yleensäkin. Sitä laatuahan tietenkin on ja ei ole. Kotihoidon puolella ainakin Turussa resursseja on mielestäni riittävästi, laatu on riippuvainen enemmänkin yksittäisestä hoitajasta ja hänen persoonastaan ja ammattitaidostaan. Kyvystä lukea ihmistä ja hallita omaa ajankäyttöään. Inhimillisyydestä.

Jatkan tästä aiheesta ehkä joskus tai sitten en, nyt pitää taas kirmata iltavuoroon...

Kanervaa ja mohairia

2009-09-10T20:22:00.008+03:00

Syksy on muuttanut meille ja se on muuttanut meitä. Rakastan rakastan rakastan tätä syksyä, hymyilen ja nauran enkä halua koskaan lopettaa. Synkkyyskin on juuri nyt valoisaa. Viikot ovat täyteen ahdettuja, harjoittelupaikassa 7.30-15 ja sen jälkeen vielä "oikeita" töitä. Viikonloput olen rajannut tiukasti "ei millekään", mutta tulevana viikonloppuna käyn ainakin tarkistamassa suppilovahverotilanteen.

Olen seonnut mohairiin. Colinettelta tuli Summer berries -sävyistä mohairia ja lisäksi 450 gramman sekalaispaketti, puoli kiloa nautintoa silmille. Colinetten värisuunnittelija on nero.

Antimainos

2009-09-06T19:03:00.003+03:00

Jalostajan kasvishernekeitto näyttää vauvanruualta, maistuu vauvanruualta mutta tuskin kelpaisi vauvallekaan. En suosittele.
Pirkan vastaava on muuten muistaakseni ihan hyvää ja kasvishernariahan voi tehdä itsekin.

Ikuinen siivouspäivä

2009-09-06T18:00:00.004+03:00

Kohdallani askeettisuuteen on vielä pitkä matka eikä se ole oikeastaan edes päämääräni. Jossain siinä matkalla olisi hyvä, mutta miten sinne pääsee? Jotenkin tilanne on ihan toivoton, kellarikomero pursuaa hiton kukkaruukkuja (!), tekisi mieli heittää kaikki seinään. Äsken löytyi kaapista laatikollinen outoa rihkamaa jostain parinkymmenen vuoden takaa. Ei tunnearvoa, ei rahallista arvoa ja siellä ne odottivat löytymistään. Myyn, lahjoitan ja heitän pois, mikään ei vähene. Mitä tälle kaikelle pitäisi tehdä? Alan olla melko neuvoton.

Tuloillaan...

2009-08-30T15:35:00.002+03:00

Yoga Wrap sweater on hihaa vaille valmis (ja tähän ei nyt kannata kommentoida mitään sarkastista...). Neule on erittäin helppotekoinen, mutta näyttää silti varsin toimivalta. Jostain syystä kaikkein yksinkertaisimpia vaatekappaleita tulee aina käytettyä eniten. Photosynthesis Shawl on myös valmis, sen pitää enää käydä Pingottamon (mummilla on neljä jättikokoista styroxlevyä olkkarin komerossa!) kautta.

Se hevonenkin potkii, muttei rahasta

2009-08-29T17:58:00.009+03:00

Raha maailmaa pyörittää, kai. Joidenkin mielestä rakkaus. Toivoisin jälkimmäisten olevan oikeassa. Joskus aina miettii, miksei joillekin ihmisille koskaan mikään riitä. Esimerkkinä luokkakaveri, jonka tulot ovat suunnilleen yhtä suuret kuin kaikilla muillakin työssäkäyvillä opiskelijoilla eli kohtuullisen pienet. Valitus alkaa heti aamulla; koskaan ei ole varaa tehdä mitään kivaa, syödä hyvin, ostaa kivoja tavaroita ja paljon vaatteita. Mihinkään ei ikinä rahat riitä. Elämä on tylsää ja kamalaa ja tulevaisuuskin on toivoton, koska tulevassa ammatissa palkka on tietenkin niin pieni, ettei se mihinkään riitä. Huoh.

Minulla on luultavasti liian vähän järkeä, että voisin ymmärtää mitä kaikkea ihanaa maailmassa voisin haluta. En koe joutuneeni luopumaan mistään opiskelun vuoksi enkä tunne jääväni paitsi mistään mukavasta. Jos rahaa olisi enemmän käytettävissä, kävisin ehkä ratsastustunneilla, mutta se on kyllä suurin piirtein ainoa haluamani asia, johon minulla ei tällä hetkellä ole varaa. Puolentoista vuoden päästä voin luultavasti sen toteuttaa ja jaksan odottaa siihen asti. Minulla on katto pään päällä ja söin juuri herkullista itse tehtyä kasvispataa. Illalla menen ystävän kanssa leffaan ja olusille ja huomenna aion tuntea olemisen sietämätöntä keveyttä. En ymmärrä, mikä voisi olla parempaa?

Henkinen köyhyys taitaa olla joskus pahempaa kuin taloudellinen.

Se alkoi ihan lupaavasti...

2009-08-25T18:12:00.006+03:00

Ahkeraa opiskelua ensin sohvalla...

...ja sitten lattialla...

...josta katsoen maailma näyttää muuten ihan erilaiselta...

...ja yhtäkkiä sitä muistaa, että niistä yksistä lusikoista piti tehdä sellainen katosta roikkuva mobilentapainen ja tuolin voisi maalata ja torkut ottaa ja mitähän ruokaa sitä tekisi ja koskahan mä olen viimeksi tehnyt kukkaseppeleitä ja onkohan pakastimessa vielä sitä jätskiä ja ja ja...

...miten kootaan harhailevat ajatukset ja keskitytään olennaiseen, joka on mitä?

Sunnuntai

2009-08-23T15:52:00.004+03:00

Siivousvimmaaaaaa!

2009-08-16T09:53:00.009+03:00

Syyssiivous siis jatkuu tänäkin viikonloppuna, pelkään olevani jollain tavalla peruuttamattomasti vinksahtanut. Näin siistiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, tämä ei voi olla minun kotini. Topit ja t-paidatkin on eri pinoissa.

Tänään paukutan Huuto.nettiin myyntiin neulelehtiä (Moda, Suuri käsityölehti, IK, VK). Tilasin joskus Interweave Knitsin ja Vogue Knittingin, koska hinta oli niin edullinen, mutta olen huomannut, että hyvin harvoin niistä mitään tulee tehtyä. Useimmiten käytän kuitenkin nettineulelehtiä, Knittyä etenkin. Ravelry on melkein päivittäisessä käytössä ja sen kautta lataan useimmat ohjeeni. Nyt kun IK:n ja VK:n tilaukset päättyvät, kokeilen ehkä vuosikerran verran Simply Knittingiä. Jos tiedät, mistä sen voi tilata halvimmalla, kerro heti!

Ja vielä nettineulelehdistä puheenollen, uusi Twist on näköjään ilmestynyt! Ah, mitkä sormikkaat!

Lopultakin elokuu

2009-08-15T13:40:00.005+03:00

Juuri nyt nautin parhaasta vuodenajasta. Vielä mukavan lämmintä, muttei tukalan kuumaa. Kirpeitä aamuja ja illat niin hämäriä, että jotain pysyy salassakin. Iltaisin hipsuttelen parvekkeelle sytyttämään lyhtyihin tuikut. Liitän syksyyn sametin, koululaukun ja lyijykynän tuoksun eikä minusta vielä tunnu pahalle käyttää kalenteriakaan. Kiire tuntuu hyvältä, kun sen on itse valinnut ja tekeminen on nautinnollista. Koulussa on menossa hoidon ja huolenpidon jakso, josta en ole työnä (=sairaalat ja vanhainkodit) niin kovin kiinnostunut, mutta yleistiedon kannalta on mielenkiintoista tietää, miten verenkierto toimii ja missä kohtaa minussa on sinussolmuke. Lisäksi tässä jaksossa tulee hauskimmat kotitehtävät. Maanantaiksi pitää etsiä jonkun nivusista kohta, jossa tuntuu pulssi. Luulisin, että vapaaehtoinen koepotilas löytyy kohtuullisen helposti.

Uusi tukka, matto ja elämä

2009-08-10T14:23:00.007+03:00

Meillä on uusi ihana valkoinen pörrömatto ja kuten syksyisin on tapana, meillä on myös uusi elämä. Uudessa elämässä ei sotketa, ei levitellä tavaroita ympäriinsä, siivotaan jatkuvasti ja imuroidaan koko ajan. Uudessa elämässä luodaan kriittinen silmäys ruokavalioon ja syödään huomattavasti vähemmän karkkia ja suklaata. Lenkkarit otetaan käyttöön ja iltaisin juoksennellaan pitkin Turkua kohottamassa kuntoa. Uudessa elämässä kissoista ei lähde karvoja meidän uuteen valkoiseen mattoon ja minä syön aina pöydän ääressä (siis en sohvalla maton läheisyydessä) ainakin tomaattipitoisia ruokia ja mustikkapiirakkaa.
Huomenna alkaa koulu, vähän vastahakoinen mieli on, mutta eiköhän se siitä sitten taas. Uusi tukkakin on. Punainen.

Rakkaudesta huiveihin

2009-08-08T12:18:00.005+03:00

Lämpimät huivit, kaulaliina ja shaalit ovat kutakuinkin tässä, lukuunottamatta sitä valkoista Swallowtail Shawlia, jota ei ole vielä pingotettu ja sitä vaaleanpunaista Photosynthesis Shawlia, joka on vasta tuloillaan... järjetöntä, älytöntä, hullua, päätöntä. Olen iloinen siitä, että asun kompaktisti, koska se rajoittaa luonnostaan materian määrää tässä taloudessa. En ole mikään shoppailija luonteeltani enkä kiertele kaupoissa huvikseni ostelemassa kaikenlaista turhaa. Siitä huolimatta tavaraa kertyy. Neuleita tietenkin, lankaa tottakai, kirpparihamstrauksia, koska sitähän ei lasketa shoppailuksi, jos ostaa käytettyä?

Suunnilleen kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin, iskee kiukkusiivousraivari-inspiraatio, joka ilmenee tavaroiden lajitteluna, poislahjoittamisena, myymisenä, roskiin heittämisenä.
Tänään on se päivä. Naputtelen tavaraa Huuto.nettiin, kerään Erikalle kirppiskassia ja raahaan rikkinäistä ja korjauskelvotonta roinaa roskikseen. Toivottavasti illalla inspiroidun vielä ompelemaan muutaman vaatekappaleen käyttökelpoiseen kuntoon. Kun koti on puunattu, avaan pullon punkkua ja katson Boheemielämän sadatta kertaa. Huomenna loikoilen aamupäivän ja syljeskelen kattoon ja iltapäivällä siirryn loikoilemaan jokirantaan. Jos jaksan.

Ostakaa, ostakaa!

2009-08-06T11:05:00.004+03:00

Mäiskin syksyn kunniaksi puoli kaapillista farkkuja Huuto.nettiin myyntiin, käy kurkkaamassa. Lisää vaatteita ja ehkä kirjoja ja neulelehtiä, mahdollisesti jopa lankoja tulossa, kunhan innostun niitä taas tuonne näpyttelemään. Totuuden nimissä ainakin muutamasta huivista olisi syksyn mittaan luovuttava tai muuten niille on vuokrattava varastotila jostain...

Anna hyvän kiertää

2009-08-05T10:20:00.011+03:00

Lahjoin Lottaa, Teijaa ja Rieppaa tällaisilla neulepannoilla liittyen Anna hyvän kiertää -tempaukseen. Itse sain oman lahjani, ihanan heijastavan tyttösen, jo melkein vuosi sitten Mailta. Pantojen ohje on Pam Allenin Molly´s Headband ja lankana on Drops Safran, paitsi mustassa Katia Espiga. Tuon mustan piti lähteä Riepalle, mutta kuinkas sitten kävikään, olen vahingossa laittanut kirjekuoreen vihreän. Mitä mä nyt sillä mustalla teen?

Vuodet alkavat tuntua lyhyemmiltä, vaikka paljon ehtii aina tapahtua. Kehittelin erään hämmentävän puhelun jälkeen ajatuksen, joka luultavasti ei ole omani, mutta jokaisen pitää pohtia tämä elämä ja äh... nyt siis siihen ajatukseen. Olen huomannut, että aina kun jotenkin yritän sivuta elämän tarkoitusta, alan takellella ja änkyttää. Liian iso asia minun ymmärtää.

Joka tapauksessa luulen, että elämä on pallo, jossa tapahtuu erilaisia asioita ei niinkään järjestyksessä tai lineaarisesti vaan sattumanvaraisesti. Olen aina inhonnut ajatusta elämästä janana. Sitkun-ihmiset yhtäaikaa säälittävät ja ahdistavat minua. Sitkun on loma, sitkun on oma asunto, sitkun oot naimisissa, sitkun oot eläkkeellä, sitten alkaa oikea elämä... huoh. Syntymä, päiväkoti, koulu, opiskelu, vakituinen työpaikka, avioliitto, pari lasta, keski-ikä, eläke ja kuolema. Varmasti kristillistä, muttei kovin armollista. Ja nykyään lähes mahdotonta. Jos sen sijaan ajattelee elämää pallona, jossa nyt vaan tapahtuu mukavia ja ikäviä asioita, rakastumisia ja eroamisia, työtä ja opiskelua, voi huokaista helpotuksesta ja antaa vaan asioiden kulkea omalla painollaan. Olen kuristanut hetkeksi sisäisen kyynikkoni ja sanon nyt, että maailmassa tapahtuu kuulkaas hyviä asioita.

Kummitushuivi

2009-07-27T21:11:00.009+03:00

Olen onnistunut luomaan jotain hyvin herkkää, kaunista ja vihreää. Huivista piti tulla suuren suuri ja sitä varten oli olemassa kaksi kerää Kitten Mohairia, mutta kuten vihreäksi värjätyillä langoilla on tapana, tämäkin narisi niin korvia repivästi, että luovutin yhden kerän jälkeen ja nyt se on vaan sitten vähän pienempi. Kaunis on joka tapauksessa ja tahdon toisen samanlaisen, mutta suuremman ja eri värisen. Ehkä valkoisen tai vaaleanpunaisen tai oranssin? Teijan tekemä musta versiokin on ihana, mutta käsittääkseni sen työstämiseen tarvittiin purkkana venyvää pinnaa..?
Ohje on löyhästi seurattu Kummituskukkia uusimmasta Ullasta ja ylimmässä kuvassa väri on oikeanlainen, en jaksanut säätää jälkimmäisen kuvan värejä kohdalleen.

Pupuista ja Kalliosta

2009-07-24T17:03:00.007+03:00

On iltoja, öitä ja sitten on aamuja. Ahkeria naisia, jotka omistavat useita erilaisia ikkunanpesutarvikkeita ja miehiä, jotka myyvät perunalastuja mitä omituisimmilla mainoslauseilla. On kesämökkejä keskellä Kalliota ja asuntoja, joista joku juoksee karkuun.
On öitä, jolloin lentää kenkiä ja kameroita viedään kävelylle. Hesari luetaan painotuoreena ja aamukahvi on tarpeeksi vahvaa.
Kalliossa on paikkoja, joissa pupu voi ottaa torkut ja katu, joka värjää kahden naisen jalkapohjat pikimustiksi. On ihmisiä, jotka tunnistaa heti ystäviksi ja niitä toisia, joita muistelee lopulta kuitenkin hyvällä.
On Andalucian laulut ja toisinaan täysikuu.

Loputon heinäkuu

2009-07-21T12:48:00.009+03:00

Kesä on saavuttanut tänään minun osaltani kyllästymispisteensä. Toivoisin jo elokuuta, viileää tuulta ja hämäriä iltoja. Sama juttu joka vuosi, kesä ei ole lempivuodenaikani ja heinäkuun puolenvälin jälkeen en vaan enää jaksa yrittää rakastaa sitä. Viikonloppuisin on silti ihanaa heittäytyä levyksi jokirantaan lukemaan jotain hyvää kirjaa tai ylipäänsä kirjaa. Lukemaan kirjaa, hyvää tai huonoa. Tai olemaan lukematta. Viime viikonloppuna luin Lauri Timosen kirjoittaman henkilökuvan Matti Pellonpäästä ja olihan se ihan syventymisen arvoinen. Ainakin siinä oli haastateltu ystäviä ja työkavereita, toisaalta kirjan kirjoittaja on ehkä liian nuori mies kertomaan tämäntyyppisen tarinan, minkä hän tosin itsekin myöntää alkupuheessa. Kirjoittajan varauksettoman ihailun ja jumaloinnin seasta on vähän vaikeaa hahmottaa todellista Pellonpäätä, ihminen hänkin oli ja luultavasti moni läheinen joutui kokemaan boheemielämän raadollisuuden omalla kohdallaan. En tiedä, en tuntenut häntä, en piittaa hänen yksityiselämästään. Fanitan ja jumaloin itsekin häntä näyttelijänä.

Tyypillistä minua; päätin aamulla opetella virkkaamaan. Kaikki virkkuukoukut kateissa. Hohhoijaa. Onneksi apu asuu parin korttelin päässä, mutta en vaan voi ymmärtää, miten kaikki voi aina olla hukassa. Onneksi minä itse olen löytynyt, tallessa ja ainakin jollain tasolla voimissani.

Hiipivää hulluutta

2009-07-19T21:35:00.008+03:00

Jaksan loputtomiin ihmetellä näitä ehdottomia värikausiani. Toisinaan musta on ollut ainoa mahdollinen väri ja muistan ajan, jolloin kaikki värit paitsi valkoinen sattuivat ihan oikeasti silmiin. Siis fyysisesti tekivät kipeää. Ihan hullua. Ai niin ja silloin joskus tein yhden syksyn ajan ruokaa lähes ainoastaan violeteista, sinisistä ja mustista aineksista... blue congo -perunoita, munakoisoa, punasipulia, tummia viinirypäleitä, punajuurta.

Nyt tuntuu siltä, että musta ei käy missään tapauksessa. Ei toimi, ei millään. Olen puoliväkisin käyttänyt aikaisemmin rakastamiani mustia lötköjä kesähousuja, mutta koko ajan tuntuu väärältä ja siltä, kuin olisi jonkun toisen ihmisen pöksyissä. Kaiken lisäksi ne housutkin varmasti huomasivat sen, koska pyrkivät karkuun tänään ihan omin lupinensa kesken kauppareissun. Sellaisilla hippimallisilla, vyötäröltä nyöritettävillä housuilla on yllättävän voimakas oma tahto toisinaan. Ne todella tahtoivat karata. Minä luovutin kuitenkin vasta kotona, verhojen takana ja puin päälleni oranssit pellavahousut. Nyt on värien aika ja olkoon sitten.

Yhden illan juttu

2009-07-17T11:40:00.004+03:00

Heräteostoslanka, nopeaa parvekekutomista ja lopputulos... no jaa. Keltainen on niin ristiriitainen väri minulle, tykkään mutten osaa käyttää. Eikä tämä ole edes oikea keltainen vaan vähän valju ja kalpea olkimainen sinapinkeltainen. Äh.

Ilene bag

Ohje: Hannah Ingalls (Ravelry-linkki)
Lanka: Drops Ice 200g
Puikot: 5,5 Knit Picks pyöröpuikot
Ajatukset: Aina ei voi onnistua

Kasvitieteellinen puutarha

2009-07-11T15:28:00.005+03:00

Hi! HA!

2009-07-10T13:42:00.009+03:00

Teoriassa meillä on valmis neuletakki. Käytännössä siitä puuttuu toinen hiha.
Teoriassa hihaan on olemassa luultavasti tarpeeksi lankaa. Käytännössä se tarvittava kerä on hukassa.
Teoriassa hihan ohje on tallella. Käytännössä en tehnyt ensimmäistä hihaa ohjeen mukaan.
Teoriassa luulin muistavani ulkoa ohjeeseen tekemäni muutokset. Käytännössä en muista yhtään mitään.

Teoriassa tällä tarinalla on opetus. Käytännössä sillä opetuksella ei ole mitään merkitystä, sillä ihminen oppii virheistään vain teoriassa, jos silloinkaan. Huoh.

(Saa onnitella innovatiivisesta otsikosta ja tarjota keräsen Sandnes Alpakkaa sopuhintaan. Voin vaihtaakin johonkin, vaikka neulelehtiin. Tai venekiiltsuihin...)

Edit. En tosiaankaan muista mitään, lanka on siis Drops Alpacaa, väri 0618 ja sitä löytyikin jo Tapion kaupasta.

Nää niinku eka relais ja sit nää chillais

2009-07-07T21:43:00.006+03:00

Toisilta rentoutuminen käy ihan luonnostaan...

Toiset taas tarvitsevat rauhoittumiseen kaikenlaista kalustoa, esimerkiksi piikkimaton. Lyhyen kokeilun perusteella matto toimii luvatusti; rentouttaa, nukuttaa, poistaa kipuja ja särkyjä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Ja kyllä siitä hyvät endorfiinipöllyt irtoaa, suosittelen!

Pink is so not Punk

2009-07-01T21:13:00.008+03:00

Joskus harvoin alan ärsyttää itseänikin näillä tyttöilyillä. Kissoista pöllähtelee kuulemma vaaleanpunaista väriä, kun niitä silittää. Kieltämättä se selittäisi aika paljon asioita tässä meidän pienessä kodissa. Uskotaan sitten niin. Toisinaan olen pinkin ystävä, purkkatyttö ja vaaleanpunaisin kaikista punaisista.

Ostin taas kirpparilta uusia kiiltokuviakin... täynnä tyttösiä, keijukaisia, perhosia, kukkia ja sitten ihan järkyttävän rumia kukilla täytettyjä veneitä, jotka oli paketissa ovelasti piilotettu niiden kauniiden alle. Kammottavia rumayrjöveneitä. En mitenkään ymmärrä, mihin tarkoitukseen sellaisia voi käyttää. Ja tiedän jo, että ne rumat on käytettävä ensin. Jäljelle jää vain kauniita kiiltokuvia.

Eilinen jatkuu

2009-06-28T21:48:00.011+03:00

Unohdin eilen mainita, että tietenkin tapasin Keskiaikaisilla markkinoilla perinteisesti myös Marjutin (jolla oli upeat oranssit kynnet!) ja Jussin. Skippaan tänä vuonna perinteisen markkinaraportin vedoten kaikkeen mahdolliseen (lue: laiskuus), mutta seuraan herkeämättä Marjutin blogia matkakertomuksen toivossa.

Nappasin viime viikolla kirjastosta mukaani jonkun täysin käsittämättömän Naisen oppaan, jonka on kirjoittanut Kirsi Piha ja joku toinen. (En jaksa nyt hakea sitä kirjaa tarkistaakseni).
Mielenkiintoinen joka naisen opas siitä, miten ajat itsesi henkihieveriin osaamalla kaiken ja selviämällä joka tilanteesta voittajana ja tukka hyvin. Mukana trendikkäästi muutama pikkusievä seksivinkki mukafeministisestä näkökulmasta. Aargh, raivostuttavaa luettavaa ja syvällistä kuin sellofaani. Ärsyttää, että kaikenlaista höttöä leijailee kustantajan rasvaisten sormien läpi ja moni aloitteleva oikeasti lahjakas kirjailija ei koskaan saa tilaisuutta. Kirves kirves...

Keskiaikamarkkinat 1439

2009-06-27T14:41:00.010+03:00

"Lady Chatterley" -nimistä bambulankaa Juulin kojusta ja portugalilaisia muhkeita kirsikoita torilta.

Keraaminen uusi, sinisempi sydän (Outi Pajunen), joka tuntuu ihanan viileältä kuumentunutta ihoa vasten. Ja tissiväli ihan vaan huvin vuoksi.

Silittämisen taito

2009-06-26T10:27:00.007+03:00

Minä silitän vaatteita suunnilleen kerran vuodessa, jos löydän silitysraudan. Jos en löydä, puen päälle ryppyiset vaatteet ja sanon, että tämän kuuluu olla tällainen. "It´s a fashion statement!"

Joskus silitysrauta löytyy ja alan silittää jonkun pöydän kulman päällä, koska en tiedä missä säilytän silityslautaa ja sujuuhan se niin hyvin näinkin. Jostain syystä vaatteeni eivät kuitenkaan siliä kuin ehkä minuutiksi ja rypistyvät uudelleen matkalla jonnekin tai takaisin sieltä. Olen toivottoman huono silittämään. Tämä taito ei ilmeisesti periydy tai sitten äitini on harjoitellut enemmän.

Olen tullut asiaa pohdittuani siihen tulokseen, että on kahdenlaisia naisia; niitä jotka silittävät ja niitä jotka rypistävät. Mutta mitä ne silittävät naiset sitten silittävät, kun niillä ne kuteet eivät kuitenkaan rypisty? Vai onko niillä kaikilla silittäjillä miehiä tai lapsia, jotka rypistävät. Jos minulla olisi mies, silittäisin kyllä mieluummin miestä kuin vaatteita.

Tämäkin kellohame on silitetty vaikkei uskoisi... oi voi.

Edit. Muistin kauppareissulla, että jos leikkii muotiblogia, pitää kertoa mistä vaatteet on peräisin.
Joten:

Keltainen kellohame, Henkkamaukka (alennuskorista femmalla!)
Musta toppi, Henkkamaukka
Mustat sandaalit, DinSko
Ötökkäkaulakoru, lahja päiväkotiharjoittelupaikastani
Varpaissa Mavalan kynsilakkaa, väri "Milano"

Mmh

2009-06-24T22:04:00.005+03:00

Jos pitäisi valita yksi ruokalaji, jota söisi lopun ikänsä, valitsisin tomaattimozzarellasalaatin. Hyvänä kakkosena olisi tzatsiki. Kaikki tietää, miten sitä tehdään?

Tzatsiki

pari avomaankurkkua/tai pätkä kasvihuonekurkkua (kurkut pitää valuttaa tai kädessä rutistaa, muuten tulee liian lötköä mössöä.)
partaäijäjugurttia tai mun tapauksessa vähän vanhentunutta ranskankermaa (se paksunee vanhetessaan, mutta maku ei muutu)
pari valkosipulin kynttä
tuoretta minttua
merisuolaa (hienoa)
pippuria

Huivien kuvaaminen on VAIKEAA!

2009-06-21T15:29:00.004+03:00

Swallowtail Shawl

Ohje: Evelyn A. Clark (pdf)
Lanka: Drops Alpaca, 170g
Puikot: 4,5 mm Knit Picks pyöröt

Juhannus

2009-06-21T15:17:00.003+03:00

Nyt

2009-06-17T13:22:00.003+03:00

Naurattaa oma asioihin paneutuminen jonkin asian kiinnostaessa. Joku on kokenut tämän ennen minua, ihan varmasti joku on latonut kirjaimia peräkkäin kertoakseen juuri minulle, miltä tuntuu ja tahtonut purkaa ajatuksiaan ja toivonut ehkä valaisevansa joskus samoissa mietteissä rämpivää.

Kirjastossa nuuhkin sekä tietokirja-, romsku- että runousosaston. Etsin murusia, pieniä vihjeitä. Haravoin, haarukoin ja houkuttelen. Ja aina jotain löytyy, yleensä yllättävältä taholta.
Tutkimusmatka jatkuu, perillä odottaa toivottavasti jotain hyvää.

Päällimmäinen kirja on Katri Lipsonin Kosmonautti, joka on kesken.

Kylmyyttä vastaan

2009-06-15T13:00:00.006+03:00

Kesävillikset

Ohje: omasta päästä
Lanka: Shibuiknits sock, Kiwi 50g
Puikot: Knit Picks sukkikset 2,5 mm
Tunnelmat: mums!

Koleaa maanantaita lämmittää myös Sister Stich -blogin Catelta saamani tunnustus:

Kiitos, ihana blogiystävä!

On kesiä, jolloin...

2009-06-08T12:20:00.003+03:00

...kaikki lämmittävä on tarpeen. Minä palelen ja luon lisää silmukoita, kietoudun pehmeään villaan. Tästä huivista tuli ihana!

Clapotis

Ohje: Kate Gilbert
Lanka: Lorna´s Laces Shepherd Sport (Bittersweet), 140g
Puikot: 5 mm bambut

Melkein sininen

2009-06-04T13:30:00.005+03:00

Sateen ropina on yksi kaikkein kauneimmista äänistä maailmassa. Olen hukannut toisen kesävillasukkani, joten uusi pari niitä on tehtävä ensi tilassa. Haistelin yöllä syreenien ja sateen tuoksua parvekkeella ja luin Peter Höegin Lumen tajun loppuun. Varpaat alkoivat melkein sinertää ennenkuin annoin periksi ja tulin sisälle lämmittelemään. Edelliset kesävillikset on tehty Shibuiknits sockista, jota (kuinka ollakaan) mulla on yksi vaaleanvihreä vyyhti kaapissa odottelemassa.

Tuuli ja keskiviikko

2009-05-27T12:36:00.005+03:00

Tänä vuonna parvekekukat ottivat paikkansa englantilaistyylisesti. Vähän sitä sun tätä, kaunista ja syötävää, kaik yhes koos. Mansikkaa, englannin pelargoneja, oreganoa, rakuunaa ja rosmariinia. Lähden joka vuosi taimikauppaan tarkoituksenani ostaa valkoisia kesäkukkia ja yhtä varmasti joka kerta palaan aniliininpunaisia mukanani.

Tuuli riepottelee, pidän kaksin käsin kiinni päästäni ettei se karkaisi. Olen me, myself and I ja kaikki muu saa odottaa.

Hömpän syvin olemus

2009-05-23T10:12:00.008+03:00

Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin sielunelämää, tiedättekö sillä tavalla, että mikä on Elimäen tarkoitus. Huomaan, että vähän hankalina aikoina blogini aina hiljenee, koska olen osin tiedostamattanikin halunnut pitää täällä kevyen ja helpon tunnelman. Voin itsekin tulla tänne hengähtämään ja katselemaan kuvia ja kirjoittaa mitä tahansa hömppää ilman hirveitä itsekritiikin purkauksia.

Toisaalta mietin juuri nyt muutenkin nettimaailmassa ihmisistä välittyviä mielikuvia. Tätä blogia lukiessa saa jonkun kuvan minusta, esimerkiksi Facebookissa ehkä toisenlaisen. Kaikkein kokonaisin kuva on elämäni tärkeillä ihmisillä.

Silti olen näitä hömppäjuttuja kirjoittaessani juuri minä ja täysin läsnä. Kaikki täällä kerrottu on todellista, oikeaa ja minulle tärkeää, vaikkakin ehkä yksipuolista. Siksi kritiikki aina vähän koskee. Kuitenkin tämä on minun blogini ja höpisen täällä mitä tahdon.

Ja kyllä, blogipoliisi iski jälleen. (Kiitos siitä, käynnistit minussa jotain).

Kehu ihminen päivässä.

2009-05-15T13:08:00.006+03:00

Nyt en voi syyttää tai kiittää kuutakaan, outoja tapahtuu kuitenkin. Ehkä aurinkoa voisi.
En muista enkä jaksa selata kerroinko jo siitä, kun se yksi bussikuski heitti mut työvuoronsa päätteeksi bussilla kotiin. Joka tapauksessa tänään Hämeentien pysäkillä:

280... mikähän numero toi on, no kai se torille menee, hyppään siihen. Nousen portaat ja kuski huikkaa "tervetuloa, hyppää kyytiin". Piippaan kortinlukijaa, joka ei tunne korttiani. Kuski toteaa ettei se kortti toimi tässä bussissa, mutta olet silti tervetullut. Minä seison kortti kädessä ja näytän isolta kysymysmerkiltä (ja perusturkulaisena mietin, että jaahas, se on kännissä). Kuski jatkaa: "Niin, minä olen maalta eli Liedosta tulossa eikä meillä jätetä neitosia tien poskeen seisomaan." Brahenkadun ja Eerikinkadun kulmassa kysyy vielä, olenko kenties menossa torille. Sanon, että juu ja kuski pysäyttää auton ja toteaa, että sinulla on kaikkein lyhin matka tästä kävellä, kun bussi kääntyy tästä ylös Brahenkadulle.
Hyvää päivänjatkoa!

Mulla on ollut hermot vähän piparina lähiaikoina, mutta tällaiset tapahtumat syövät kyllä pohjan kaikenlaiselta kiukuttelulta. Kiltteys voisi olla päivän sana.

Tähän ei yhtään liittyen, mutta mietin tämän jälkeen, että onkohan mun läsnäolo jotenkin vahvistunut ulospäin. Kävin kahvilla Katriinan kanssa ja pyörittiin myös Henkkamaukassa. Katselin jotain sandaaleita ja keski-ikäinen nainen tulee viereen: -Anteeksi, onkohan näitä housuja sinisenä koossa sejase?

Kiemuralla

2009-05-13T13:04:00.003+03:00

Sitä, tätä ja varsinkin tuota pitäisi ja nainen vaan kutoo tiskirättejä. Monimutkaiset koukerot elämässä ehkä vaativat harrastuksilta yksinkertaisuutta. Niin että jos sinulla ei ole mitään muutakaan odoteltavaa, niin odottele sitten vaikka kuvia valmistuneista tiskiräteistä.

Parasta juuri nyt

2009-04-20T18:00:00.005+03:00

Mitä muuta voi nainen matoiselta maailmalta haluta kuin taivaallisia leivoksia, kupin kahvia ja Paul Austerin? Ah, tärkeimmät melkein unohtuivat; edullisen ja luotettavan tietokoneen korjaajan ja tuoretta timjamia.

Leppoisaa pääsiäistä!

2009-04-12T16:50:00.005+03:00

Silloin kun joskus saa jotain aikaan...

2009-04-01T20:32:00.005+03:00

...siitä pitää heti raportoida intterneetissä.

Parveke on siirtynyt kesäaikaan harjan ja veden avustuksella, ikkunat on pesty ja helmililjat sekä kuin ihmeen kaupalla talvesta hengissä selvinneet muratit rehottavat parvekelaatikoissa. Jäämme odottamaan katupölyn laskeutumista jo etukäteen hieman närkästyneinä.

Keskivertoa parempi maanantai

2009-03-23T16:42:00.004+03:00

+ohran siemeniä, auringonkukan siemeniä ja salmiakkipurkkaa!

Osallistuin siis Ravelryssa vaihtoon, jossa vaihtoystävälle piti lähettää neuleohje, lankaa ohjeen toteuttamiseen ynnä muuta pientä kivaa. Joudun ryhtymään vielä Neiti Etsiväksi, sillä vaihtoystävä ei vielä paljastanut henkilöllisyyttään. Hyvää työtä hän on kuitenkin tehnyt, sillä paketti osui juuri nappiin. Pitsihuiviohjeita ei vaan voi olla liikaa ja langat...NAM! Ihania!

Mulla oli tänään varsin mielenkiintoinen päivä sen kummemmin asiaa tarkentamatta, joten oli vaan niin ihanaa tulla kotiin ja löytää nämä ihanuudet. Pakettikin oli niin kaunis jo itsessään!
Suurkiitokset ihanalle parilleni, nappiin meni!

Jaahans

2009-03-09T21:18:00.007+03:00

Maanantain ja eilisen Naistenpäivän kunniaksi ryömiköön reipas bloggaaja ulos viihtyisästä poterostaan, jossa hän on harrastanut lähinnä opiskelua ja satunnaista kattoon syljeskelyä sohvan nurkan uumenissa. Tiesittekö muuten, että Colinettelta saa Jitterbug-nöttösiä pikku pussukoissa rahaa vastaan? Pikkulintu lauloi...

Diibadaabasunnuntai

2009-02-22T16:57:00.010+03:00

Mä pelleilen taas tän blogin kanssa, kun pitäis sen sijaan tehdä jotain, mitä kunnon ihmiset tekee sunnuntai-iltapäivisin. Kohta on pakko rämpiä lumipyryn läpi hakemaan maitoa kiskalta, koska Gilmoren tyttöjä ei voi katsoa ilman kahvia eikä kahvia voi juoda maidotta. Jotenkin vaan toi myräkkä ei nyt inspiroi mua lainkaan tai näyttää se kyllä sohvalta katsottuna ihan kivalle.

Huomasin äsken, että Bloggeriin on tullut lisäominaisuus eli mahdollisuus kommentoida blogia klikkaamalla postauksen alla olevia nappuloita. Laitoin sinne nyt toistaiseksi vaihtoehdot "hauskaa", "tylsää" ja "emmää tajunnu", mutta voi olla että muutan niitä myöhemmin tai otan koko systeemin pois, mutta kokeillaan nyt vähän aikaa.
Edit. Ja johan mä ne ehdin vaihtaa toisiin...

Nää sukat on varmaan jääneet bloggaamatta, isukille kudoin tällaiset joululahjaksi tammikuussa. Malli on nerokas, koska sukka näyttää kapoiselta, mutta venyy todella paljon ja sopii siksi vaikka miten isoon jalkaan.

Nine-to-five Socks

Ohje: Nicole Hindes (Ravelry)
Lanka: Schoeller+Stahl Fortissima Socka 100g
Puikot: Knit Picks harmony sukkapuikot 2,5mm
Tunnelmat: Isi tykkäs, määkin tykkään!

Pääskysestä ei päivääkään

2009-02-21T13:57:00.010+03:00

Swallowtail shawl valmistui jo aikoja sitten, kuvaaminen on vaan jäänyt, mutta siinä se nyt nököttää. En kokenut noita pelättyjä nyppyläosuuksia vaikeiksi, mutta mulla on aika rento käsiala, joten se varmaankin helpotti asiaa.

Swallowtail shawl

Ohje: Evelyn A. Clark
Lanka: Pirkanmaan kotityön ohut Pirkkalanka 100g
Puikot: Knit Picks harmony pyöröt 4,0mm
Tunnelmat: Ihana ja jo käytössä!

Kohta lykkään lohenpalasen uuniin ja seurakseen uunijuureksia ja valkosipulia. Nam!

Haluaisin elää pumpulissa

2009-02-20T21:52:00.004+03:00

Olen siinä määrin herkkä sielu, että on ollut pakko opetella välttelemään kaikenlaisia väkivaltaohjelmia. Etenkin ihmisten raakuudesta ja julmuudesta kertovat kuvat jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa ja niiden katselemista jatketaan sitten öisin painajaisten muodossa. Olisi tavallaan helpompaa olla paatuneempi ja kyynisempi.

Yleensä ajankohtaisohjelmia ja uutisia voi katsoa ainakin Ylen kanavilta melko rauhassa, koska niissä yleensä varoitetaan järkyttävästä kuvamateriaalista, mutta maikkarin 45 minuuttia -ohjelma on nykyään kerta kerralta järkyttävämpi. Tietenkin esimerkiksi eläinrääkkäyksestä pitää kertoa ja ehkä ihmisiin ei enää tehoa vähempi revittely, mutta mä en oikeasti voi enää katsoa sitä ohjelmaa.

Luin tänään päivällä Hesarin Nyt-liitettä, jossa oli ihan yllättäen juttu Youtubessa levinneestä eläinrääkkäysvideosta. Videon sisältö kerrottiin yksityiskohtaisesti ja kuitenkin artikkelin pointti oli siinä, että tekijät oli saatu kiinni verkkoyhteisöjen avulla. Toisin sanoen sen jutun olisi voinut kertoa ilman sitä videon tapahtumien kuvaamista. Aloin itkeä ihan tolkuttomasti ja vieläkin on ihan kauhea olo. Pakko varmaan lopettaa lehtien lukeminen ja muuttaa metsämökkiin.

Luonnossakin tapahtuu julmuuksia, susi syö ketun ja metsästäjä ampuu hirven. Se on luonnollista eikä siinä ole mitään pahaa, mutta empatiakyvyn puute ja raakuus ihmisessä on vaan niin pelottavaa ja surullista.

Kauppa kannattaa

2009-02-13T14:31:00.006+03:00

...ja etenkin vaihtokauppa! Tein uudesta VK:sta (tai mikä sen nimi nyt ikinä nykyään onkaan) kaupat Pistoja ristissä -blogin Makepeace75:n kanssa ja pyysin vaihdossa itse tehtyä bambulankatiskirättiä. Tänään oli Jorma the postimies tiputtanut luukusta paketin, jossa oli ylimääräisenä yllärinä vielä silmukkamerkkejäkin. Nää on ihania, kiitos!

Täysikuu...

2009-02-11T18:24:00.005+03:00

...sä ihme suurin olet öisen taivahan... ja niin ihanasti viet mollotuksellasi minut kohta hourulaan. Kaunishan se kuu on katsella, mutta toisen valvotun yön jälkeen tällainen unikeko kuin minä alkaa olla melko valmista kamaa. Huh huh. Kävin äsken hakemassa luomupiiristä tilaamani ruokatavarat ja kohta alan tehdä lihapullia ostamastani lampaan jauhelihasta. Ja loppuilta on pyhitetty sohvailulle, mitään muuta ei nyt vaan jaksa. Tuleekohan telkkarista tänään mitään kivaa?