09/08/2007

Se pieni ero

Samaan aikaan kun naiset tappelevat verissäpäin palkkauksen mahdollisesta tasa-arvolisästä, surraan toisaalla sitä, etteivät pojat pärjänneetkään yo-kokeissa, vaikka äidinkielen koetta muutettiin iisimpään suuntaan.

Mitä väliä sillä on, onko koulussa paremmin pärjäävä oppilas tyttö vai poika? Pelätäänkö tässä nyt sitä, että tulevaisuudessa kaikki korkeasti koulutetut ovat naisia ja miehet hoitavat fyysiset työt, joihin riittää vähempikin keskittymiskyky ja organisointitaito. Eikö se juuri ole tasa-arvoa, että pätevimmät pääsevät etenemään sukupuolesta riippumatta?
Ja miksi hyvin koulussa pärjäävä tyttö on "kympin tyttö" ja "hikari", kun taas hyviä numeroita kahmiva poika on "lahjakas" ja "älykäs"? Miksi tytön osoittama ahkeruus ja tunnollisuus on niin aliarvostettua?

Ja toisaalta, miksi naisten kateus ja riidanhalu edelleenkin vesittävät hyvän asian, jota voitaisiin ajaa joukkovoimalla ja mahdollisesti jopa saada jotain tuloksia? Itse olen sitä mieltä, että reilu palkankorotus kuuluu kaikille matalapalkkaisille, korkeakoulutetuille naisille ja miehille eli opettajille, lastentarhanopettajille ja myös sairaanhoitajille.


Pari päivää sitten ajoin täyteen ahdetun pakettiauton kanssa hyvin pieneen väliin kauppakäytävällä. En muistanut, että olin tukkinut tavaralla kaikki ikkunat ja jouduin peruttamaan ahtaalta pihalta takaisin ruuhkaiselle kadulle pelkkien peilien avulla. Peruutin todella varovasti, koska en halunnut nirhiä ketään pakun alle.

Kuinka ollakaan, käytävän varressa olleen kahvilan tuoleilla vietti kaffepaussia liuta paksumahaisia (mitenköhän niiden mahat liittyy aiheeseen?) , veteliä raksaäijiä ja pari palomiestä.
Näin sivusilmällä (ja kuulin myös, koska auton ikkuna oli auki), että raksaporukalla oli tosi hauskaa ja aiheena oli vaalea nainen ja pakettiauto. Hillitsin kiukkuni ja keskityin ihmisuhrien välttämiseen, kun toinen paloMIEHISTÄ nousi pöydästä ja huikkasi menevänsä auton taakse viittomaan merkkejä.
Kaikille p****ahousuille apinoille tiedoksi, että näin toimii tosimies. Hymyilin kauniisti komealle brankkarille ja jatkoin matkaani tyytyväisenä.

10 comments:

Relli said...

Hyvä kirjoitus, oon täysin samaa mieltä!

Mari said...

Niin just! Asiaa! Hurraa Pilvi!
Ja palomiehet on HOT. Jee.

Teija said...

Ihana kuva Ansasta :) Palomies *huokailee* !!! Kirjotat asiaa...

Ira said...

Hips!

Olipas kiva lukea juttuasi. Asiaahan se on.. Itse jo toistakymmentä vuotta isolla autolla (minibussilla) ajelleenani en vastaavaan "ihanuuteen" ole törmännyt kertaakaan (ONNEKSI), vaikka myöskin vaalean tukan ja yleensä jopa liudan lapsia mukanani kuskaan...
Toimit varmasti juuri miesten toimivalla tavalla, kun *hymyillen* jatkoit matkaa.
Pirteää päivän jatkoa sinulle

Pilvi said...

Kiitos kommenteista! Tuosta poikien koulussa pärjäämisestä tuli kärjistettyä ehkä vähän turhan paljon, asialla on toki monia puolia...saatan palata asiaan myöhemmin.

Apa said...

Kyllä se on niin että yo-äikässä pärjää loistavasti niillä teinityttöjen tunteidenpurkauksilla/klassisen pianomusiikin kehumisella millä ei ole mitään tekemistä kirjallisen kyvykkyyden tai näkemyksen kanssa. Suurin osa sensoreista on niitä 70 +- 10v mummoja joita ottaa sydänalasta em tekstit.

jotta näin.

Pilvi said...

Apa: Tjaah, siksiköhän mä en ollut hyvä koulussa? Liikaa näkemystä...:)

tikru said...

Osittain joo samaa mieltä ja toisaalta vähän lisää..

Tosiasia on se, että nykyinen koulujärjestelmä suosii yhä hyvin pitkälle niitä tunnollisia ja pänttääviä oppilaita, oli ne sitten tyttöjä tai poikia. Yleensä vaan on niin, että ne on tyttöjä.

Muulla kuin tiukalla lukemisella pärjääviä ei arvosteta ja toisaalta heille ei tarjota työmenetelmiä ja välineitä riittävästi, jotta ura urkenisi akateemisellekin puolelle vaikka tietotaito voisikin olla riittävää.

Pojilla on muuten huomattavasti yleisempänä esmes nuo kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvät erityisvaikeudet ja niiden tuomat oheisongelmat (Juu, siis muutakin eroa on kuin se pieni ero..) Ja pojilla peruskoulun jälkeinen syrjäytymisriski koulutuksesta ja työelämästä on suurempi kuin tytöillä.

En tiedä sitten onko kyse esmes yo-kokeen helpottamisesta vai muuttamisesta useampia oppilaita ja heidan taitojaan monipuolisemmin mittaavaksi.. En tiedä. Mutta jotain on tapahduttava jo koulujärjestelmässä, koska kyllä molempia sukupuolia tarvitaan myös siellä akateemisella puolella. Ehkä ne matalapalkka-alojenkin palkat nousis, jos sinne saatais enemmän miehiä.

Mutta kovin samaa mieltä tuosta sama palkkaisuudesta ja työn arvostuksesta.

Hmm.. meni vähän ohi aiheen, mutta kun on ajankohtaista :)

Pilvi said...

Jee, keskustelua...kiitos Tikru kommentista, kiva kuulla opettajankin mielipide asiaan.

Korkeakoulut kai naisistuvat vauhdilla, mutta onhan niitä poikia riittänyt ihan kiitettävästi esimerkiksi teknisille ja matemaattisille aloille korkeakouluihin... en tiedä johtuuko kasvatuksesta vai koulun opinto-ohjauksesta, että tytöt edelleenkin hakeutuvat esim. hoiva-alalle surkeista palkoista ja työn raskaudesta huolimatta.

Miesten tulo naisvaltaisille aloille luultavasti nostaisi palkkoja, mutta musta ydinkysymys on kuitenkin se, että ne palkat pitäisi saada hilattua ylös siitä huolimatta, että työntekijöinä on "vaan naisia" eli sukupuolesta riippumatta. Mä en usko, että esimerkiksi sairaanhoitajiksi olisi tulevaisuudessakaan nykyistä suurempaa tunkua miesten keskuudesta. Toisaalta naisten pitäisi kyllä myös katsoa peiliin ja vaatia enemmän.

Tossa yo-kokeen uudistuksessa kiinnitti huomiota vaan se, että tulokset eivät parantuneet, vaikka saatiin kirjoittaa lyhyempiä aineita. Kertooko se siitä, mistä apa kommentoi...tytöt kirjoittavat sellaisia aineita, jotka miellyttävät sensoreita? Vai siitä,että poikien kirjalliset taidot ovat vaan keskimäärin heikommat kuin tyttöjen? Ehkä molempia.

Mä luulisin, että mun pointtina oli alunperin se, että tyttöjen maailmaa sellaisena kuin se keskimäärin (-ääh, mikä ärsyttävä sana) on, ei arvosteta sellaisenaan. Koulu toisaalta arvostaa hyvillä arvosanoilla, toisaalta taas niilläkään ei nähdä olevan mitään merkitystä, koska tytöt saavat niitä kymppejä "vain" ahkeruudella.

Miksiköhän mä vaahtoan muuten tästä? Itse en ollut koulussa kympin tyttö, vaan enemmänkin seiskan enkä mä ole edes sairaanhoitaja...hmm. No, mua vaan harmittaa ja välillä täytyy avautua julkisesti. Pitäisköhän neuloa jotain välillä?

Taija K said...

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta näin äidinkielen opettajana täytyy kommentoida, ettei äikän yo-koetta suinkaan muutettu helpompaan suuntaan. (Viittasit tällä varmaankin Hesarissa olleeseen juttuun.)

Vaikeusaste varmaankin on katsojan silmässä, yksi on vaikeaa yhdelle ja toinen toiselle, mutta Apan kommentti "että yo-äikässä pärjää loistavasti niillä teinityttöjen tunteidenpurkauksilla/klassisen pianomusiikin kehumisella" ei todellakaan enää nykyään pidä paikkaansa.

Uusi koe nimenomaan estää sen, että joku kirjoittelee omasta harrastuksestaan laudaturin aineen, kun aihe sattui osumaan hyvin kohdalle, vaikka muuten olisikin keskivertokirjoittaja. Enää arvosana ei määräydy yhden onnistuneen tai epäonnistuneen tekstin perusteella, vaan tekstejä tulee kultakin neljä, ja niiden yhteispistemäärä ratkaisee arvosanan. Kyse ei myöskään enää ole kahdesta ns. aineesta, vaan nämä lyhyemmät tekstit ovat hyvinkin vaativia tekstien analysoimisia eri näkökulmista.

En kyllä allekirjoita sitäkään, etteivät sensorit olisi tehtäviensä tasalla. Olen heistä tavannut useita, viime keväänäkin kolme, ja olivat 40-50-vuotiaita. Vanhempiakin tietenkin on, mutta myös sensorin tehtävistä jäädään eläkkeelle ;o)