Hyvää itsenäisyyspäivää

Muistan vielä ihan hyvin ajan, jolloin ei vielä ollut tietokoneita tai jossain oli niitä huoneen kokoisia, mutta tavallisissa kodeissa elettiin ilman moisia laitteita. Eikä siitä ole edes hirmuisen pitkä aika. Yläasteella opiskeltiin valinnaisena ainetta nimeltä atk, jossa tuijotettiin mustaa ruutua ja naputeltiin koneelle kaikenlaisia käskyjä, jotka piti osata täsmälleen oikein tai kone meni jumiin. En siihen aikaan nähnyt koko hommassa oikein mitään järkeä, olin vakaasti sitä mieltä etten tule koskaan elämässäni tarvitsemaan tietokoneita mihinkään ja otinkin valinnaiseksi aineeksi konekirjoituksen, josta ajattelin hyötyväni tulevaisuudessa enemmän. Lukioajoilta muistan jonkin alkeellisen version windowsista, joka oli myös jatkuvasti jumissa jos painoi jotain väärää nappia. Silloin oli vielä ihan tavallista kirjoittaa kaikki kirjalliset työt kirjoituskoneella. Ei ole vaikea arvata, että töiden palautuspäivää edeltävänä iltana oli aina lopussa joko korjausnauha tai mustekasetti. Ja ratkaisevalla hetkellä juuri ennen the endiä tuli virhelyönti tai teksti lipsahti alareunan marginaalin puolelle ja koko homma piti naputella uusiksi.

Ja miksi tämä kaikki tuli juuri nyt mieleen? No siksi että viime viikolla hajosi printteri ja jouduin kopsaamaan eräänkin neuleohjeen kirjoittamalla ruutupaperille. Tuli ikävä avuliasta tekniikkaa.

Kohta alkaa Linnan juhlat, joiden seuraamiseen olen varustautunut glögillä ja joulutortuilla. Olen ollut viikon sitkeässä virusflunssassa ja tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä, tosin kaikki maailman räkä tuntuu olevan liikkeellä tällä hetkellä. Ehkä se tarkoittaa sitä, että flunssa alkaa vedellä viimeisiään.

Ruuaksi tein pitkästä aikaa pinaattikeittoa, parasta pikaruokaa jos pinaattia vaan löytyy pakastimesta.

Pinaattikeitto

2 rkl voita
2-3 rkl vehnäjauhoja
1/2 l täysmaitoa
puoli pussia pakastepinaattia
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
valkopippuria

Voi sulatetaan kattilassa, lisätään jauhot ja sekoitetaan tasaiseksi suurukseksi. Sekaan lisätään pieni määrä maitoa ja sekoitellaan tasaiseksi. Loppu maito lisätään ja taas sekoitetaan (puuhaarukka tai vispilä on tässä hyvä väline). Lisätään pinaatti ja mausteet ja kiehautetaan pari minuuttia. Tarjoillaan kananmunan kanssa.

Sukat sivarille

Sotilaskotiliitolla on menossa kampanja, jossa kudotaan sukkia vuonna 2011 aloittaville varusmiehille. En halunnut osallistua haasteeseen, koska koen armeijamaailman jotenkin vähän vieraaksi itselleni. Ihan hieno kampanja, ei vaan mun juttu ollenkaan. Sen sijaan osallistun mielelläni kekseliään yksityishenkilön aloittamaan haasteeseen, jossa kudotaan sukat tuntemattomalle siviilipalvelusmiehelle tai totaalikieltäytyjälle. Tyyli on kuulemma vapaa, mutta taidan lähteä aika perinteisille linjoille, mulla on harmaita lankoja sen verran että eiköhän niistä yhdet sukat sivarin jalkaan saada aikaiseksi.

Jos haluat osallistua, ohjeita löytyy sivarisukkablogista ja kampanjan FB-sivulta.

Yllätyspostia

Annoin pienen panostukseni Ilun ja Jennin Neulekirjaan koeneulomalla annetulla ohjeella palmikkoiset ja kiemuraiset Salama-Anders -sukat. Koeneulomisesta on jo aikaa ja kirjakin ilmestyi jo alkusyksystä enkä osannut lainkaan aavistaa, että avustajat saisivat lahjaksi oman kirjan. Siksi ihmettelinkin tänään postin mukana tullutta Gummeruksen kuorta ja mietin kuumeisesti, mitä ihmettä olen mennyt (vahingossa?) tilaamaan, kunnes kuoren avattuani alkoi raksuttaa.

Kirjassa on aivan ihania ohjeita, Annika B -sukat ehkä tulevat ensimmäisinä mieleen. Toisia Salama-Anderseja (kuvassa) en ehkä ihan heti tee, niissä oli jotenkin tuskallisen paljon kiemuroita...

Kiitokset siis Ilulle ja Jennille, oli ilo olla mukana kirjan tekemisessä!

Edit. Yritin muuttaa blogipohjaa ja nyt näyttää siltä, että Bloggerin uudet valmissivupohjat heittää mun kaikki postit ihan häränpyllyiksi! Ääh... mä olen liian vanha menemään näihin "valmisratkaisuihin", pitäisi olla jo oppinut että hyvää ja omannäköistä saa vain tekemällä itse alusta asti, hi-taas-ti ja huo-lel-la.

Fire!

Ah, syksy! Ja syksyn ekat sukat. Colinetten Jitterbugia, väri muistaakseni Fire.

Valo saa kyllä ihmeitä aikaan keväisin. Ja kyllä, olen siirtynyt kevätaikaan, näytti ulkona sitten ihan miten lumiselta tahansa. Minulle kevät on mielentila, joka alkaa jossain maaliskuun loppupuolella säätilasta riippumatta. Keväisin siivotaan, kuurataan ja hinkataan hullun lailla kotia, keväisin hurahdetaan milloin mihinkin ja keväisin aloitetaan laihdutuskuuri...

Syön yleensä aika perusterveellisesti, paljon kasviksia ja kalaa, mutta olen myös toivottoman perso kaikille makeille herkuille. Lisäksi en oikein osaa hahmottaa syömiäni ruokamääriä, joten ajattelin kokeilla Kiloklubin palvelua, jossa voin pitää kirjaa syömisistäni. Parin päivän kokeilun perusteella ruuasta saatu energia ei tosiaankaan taida olla ongelmani, vaan jokapäiväinen herkuttelu ikäänkuin "ohimennen". Mässäilyn on siis loputtava, jotta kuusi kiloa haihtuisi kesään mennessä. Liikunnan lisääminenkään ei olisi haitaksi...

Neuleasioista sen verran, että aloitin vadelmanpunaisesta Dropsin Alpacasta Travelling woman -huivia. Niin nopeatekoiselta vaikuttaa, että viimeisiä rivejä vedellään vielä tämän viikon aikana. Icarus-huivi on valmistunut ja siitä tuli täysin järjettömän kokoinen jättiläishuivi, eipä ihme että viimeiset rivit tuntuivat vievän loputtomasti aikaa. Olen taas ollut vähän laiska kuvaamaan, joten palaan siihen myöhemmin.

Ohi on

Joulu on ohi. Tarkoitus oli levätä ja niin teinkin. Luin, söin suklaata, luin, luin ja kudoin vähän. Nukuin paljon.

Etsin äsken sopivaa kuvaa tämän postauksen höysteeksi ja löysin tämän jo unohtuneen sukanalun. Keskeneräisyys joutui ilmeisesti purkuun, koska mulla on juuri nyt jalassa samasta kerästä kudotut villasukat, ilman näitä pitsikuvioita. Nythän tuossa kuvassa kuvio näyttää oikein hyvältä. Olen purkaessani ehkä ajatellut, että lanka ja kuvio yhdessä elävät keskenään liian vilkkaasti. Ehkä.

Moni neulebloggaaja on tänä vuonna lyönyt puikot tiskiin, uusiakin on varmaan aloittanut. Itse koen tämän blogin niin vahvasti oman itseni osana/jatkeena/ilmenemismuotona, etten ole ajatellutkaan lopettamista. Blogi ei ole minulle taakka, koska kaikki ehdot ovat omissa käsissäni. (Neuleaiheisessa blogissa pitäisi ehkä sanoa, että kaikki langat...)

Marraskuu

Olen näköjään pitänyt taas kuukauden tauon tästä hommasta. Marraskuupaussi alkaa olla jo perinne. En ole niinkään syysmasentuvaa ihmistyyppiä, jotenkin vaan tämä harmaus aina vetelöittää. Lisäksi olen kiitänyt tässä kuussa matalaliitoa paikasta toiseen. Harjoittelujakso palvelutalossa on menossa, lisäksi olen tehnyt palkallisia töitä "siinä sivussa". Monta kertaa olen avannut uuden puhtaan blogisivun, mutten ole keksinyt mitään sanottavaa.

Parit tavalliset sukat itselleni olen tehnyt ja Icarus Shawlia aloitellut. Talviaamujakku on valmistunut ja vielä kuvaamatta, mutta aika kaunis siitä kyllä tuli.

Bloggaustauon jälkeen muuten kirjoittamisen aloittamiskynnys kasvaa. Puhtaan paperin syndrooma. Writer´s block. Nytkin tekisi mieli pyyhkiä kaikki pois, mutta en pyyhi vaan painan "Publish post".

Talviaamujakku... osa 189

Järjestelin aamupäivällä vähän lankojani ja mitähän sieltä lankojen seasta löytyikään. Nyt mulla ei ole enää tekosyitä olla tekemättä Talviaamujakkua valmiiksi. Langat on, ohje löytyi ja toisesta hihasta voi kopsata helposti toisen samanlaisen. Inspiraatiokin on juuri nyt olemassa. Ja onhan sillä jakuntekeleellä 15.11 vuosipäiväkin, joten mites ois?

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tykkään kotimaisista lehdistä eniten Kotilieden neuleohjeista, vaikkei se varsinainen neulelehti olekaan. Jotenkin ne mallit on vaan niin ajattomia ja kauniita ja juuri siksi olikin kiva yllätys löytää uudet (?) Kotilieden nettisivut, joilla on myös lehdessä julkaistuja käsityöohjeita.

Psst!

Uusi Ulla on ilmestynyt! Karismalapaset on ihanimmat!

Rinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa...

Mieluinen ylläri tippui postiluukusta tiistaina ja se on roikkunut kaulassa siitä asti. Hassua, etten osaisi itse määritellä kovinkaan tarkasti lempivärejäni, mutta Rieppa osui ihan täsmälleen oikeaan Juulin värjäämästä langasta neulotulla Baktus-huivilla, jonka värisävy on mikäs muukaan kuin Ruusunen...

Yksinasumisen ainoa ratkaisematon haaste omalla kohdallani on se, että kun pitäisi juuri nyt ja tällä samalla sekunnilla saada jostain huivista kuva, se pitää tietenkin kuvata itse. Otin Empun malliksi, että saisin huivin näyttämään yhtä kauniilta kuin se on oikeasti. Emppu suhtautui tehtävään yllättävän rauhallisesti ja ammattimallin tavoin. (Tai ehkä se oli niin keskittynyt parvekelaatikossa hyppiviin talitintteihin, ettei ehtinyt kiukutellla.)

Valmis, valmis!

Osasin jotenkin vahingossa räpsäyttää kuvan, jossa naamani tilalla on valoa. Minusta on tullut nykyään vähän laiska meikkaaja enkä kuitenkaan viitsi jakaa netissä luonnontilaisia kuvatuksia itsestäni, joten ihan hyvä. Joka tapauksessa noin sadasviideskymmenes Mariomyssy on valmis, möyheä ja pehmeä. Lämmin.

Mariomyssy

Ohje: Jatta Saukko
Lanka: Drops Alpaca 2-kertaisena 100g
Puikot: 3,5mm
Tunnelmat: Luv!

Tumput

Ohje: oma
Lanka: Noro Kochoran 100g
Puikot: 6mm
Tunnelmat: Ihanat tumput, mutta enää en osta angoraa... kuulin että puput kärsivät kovasti niillä angorafarmeilla.

Lapaslapas!

Lapasia on soviteltu käsiin ja ihan hyvin sopivat, vaikka peukku voisi kuulemma olla vähän isompi. Ja nämähän oli nyt sitten kudottu siitä Novitan puronorosta, jota ostin pari kerää mummin sairaalareissulle jokin aika sitten. Mummi ei oikein voinut kutoa kanyyli kädessä (ja puikotkin olivat liian isot ohuisiin puikkoihin tottuneelle), joten lupasin tehdä Purosta lapsille lapasia. Lanka oli mukavan pehmeää ja jotenkin kotoisaa, kokemus oli siis ihan myönteinen ja mielestäni Puro sopii juuri lasten asusteisiin pehmeytensä vuoksi.

Lapaset X2

Lanka: Novita Puro
Puikot: 5 sukkapuikot
Ohje: Omasta puusta
Tunnelmat: Isompi laps tykkäs ja pienempikin varmaan, joten hyvät tuli!

Ai niin... innostuin juoksemaan eilen illalla mökillä Cooperin testin. Ruuan ja punkkulasillisen jälkeen, talvikengät jalassa. En kerro tulosta, mutta syytän kyllä vähän olosuhteitakin ja kenkiä ja punaviiniä. Kuitenkaan suoritustasoni ei ollut 15 vuodessa laskenut, muistan saaneeni suunnilleen saman tuloksen lukiossakin.

Hengissä ollaan

Tulin vaan ilmoittautumaan läsnäolevaksi "hep". Olen käyttänyt viime viikkoina kaiken vapaa-aikani nukkumiseen, mutta muutamat lapaset "kokoa lapsi" olen tuhertanut ennen nukkumaanmenoa. En yhtään osaa arvioida, kenen lapsille ne ovat sopivia, mutta kokeilen niitä ainakin siskon lasten käsiin viikonloppuna. Sisko pyysi myös pipoa ja kysyi, onko mulla jotain sopivaa lankaa olemassa... (buahhaahhaaa!)

Tyhjä pää vaatii kunnon lämmikkeet

Mariomyssy

Ohje: Jatta Saukko
Lanka: Handpaintedyarns dk Hydrangea
Puikot: 3.0mm
Tunnelmat: Tulispa jo tositosikylmä! Tykkään!

Fotosynteesi

Photosynthesis-huivi pitää tietenkin kuvata metsässä. Huivi on maailman kaunein ja sopii sekä sammalenvihreään että ruskeaan samettitakkiini ja kuva on jälleen ihan kauhea eikä imartele huivia yhtään. Räyh. Tahtoo hovikuvaajan tai sitten jos näkisi itsensä kahtena, se toinen minä voisi räpsiä otoksia ja toinen keskittyisi olemaan kuvauksellinen. Ärsyttää se, että kaikki projektit jäävät ikäänkuin puolitiehen siksi, ettei niistä saa kunnon kuvatuksia. Ja ihan vaan siksi, että edellistä edellinen postaus oli niin ällöpositiivinen, nyt marisen ihan vaan piruuttani ainakin pari seuraavaa kertaa.


Photosynthesis Shawl

Ohje: Emily Wessel
Lanka: Teetee Kamena 150g
Puikot: 4,5 mm Knit Picks -pyöröt
Tunnelmat: Rakastan rakastan!

Kanervaa ja mohairia

Syksy on muuttanut meille ja se on muuttanut meitä. Rakastan rakastan rakastan tätä syksyä, hymyilen ja nauran enkä halua koskaan lopettaa. Synkkyyskin on juuri nyt valoisaa. Viikot ovat täyteen ahdettuja, harjoittelupaikassa 7.30-15 ja sen jälkeen vielä "oikeita" töitä. Viikonloput olen rajannut tiukasti "ei millekään", mutta tulevana viikonloppuna käyn ainakin tarkistamassa suppilovahverotilanteen.

Olen seonnut mohairiin. Colinettelta tuli Summer berries -sävyistä mohairia ja lisäksi 450 gramman sekalaispaketti, puoli kiloa nautintoa silmille. Colinetten värisuunnittelija on nero.

Tuloillaan...

Yoga Wrap sweater on hihaa vaille valmis (ja tähän ei nyt kannata kommentoida mitään sarkastista...). Neule on erittäin helppotekoinen, mutta näyttää silti varsin toimivalta. Jostain syystä kaikkein yksinkertaisimpia vaatekappaleita tulee aina käytettyä eniten. Photosynthesis Shawl on myös valmis, sen pitää enää käydä Pingottamon (mummilla on neljä jättikokoista styroxlevyä olkkarin komerossa!) kautta.

Siivousvimmaaaaaa!

Syyssiivous siis jatkuu tänäkin viikonloppuna, pelkään olevani jollain tavalla peruuttamattomasti vinksahtanut. Näin siistiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan, tämä ei voi olla minun kotini. Topit ja t-paidatkin on eri pinoissa.

Tänään paukutan Huuto.nettiin myyntiin neulelehtiä (Moda, Suuri käsityölehti, IK, VK). Tilasin joskus Interweave Knitsin ja Vogue Knittingin, koska hinta oli niin edullinen, mutta olen huomannut, että hyvin harvoin niistä mitään tulee tehtyä. Useimmiten käytän kuitenkin nettineulelehtiä, Knittyä etenkin. Ravelry on melkein päivittäisessä käytössä ja sen kautta lataan useimmat ohjeeni. Nyt kun IK:n ja VK:n tilaukset päättyvät, kokeilen ehkä vuosikerran verran Simply Knittingiä. Jos tiedät, mistä sen voi tilata halvimmalla, kerro heti!

Ja vielä nettineulelehdistä puheenollen, uusi Twist on näköjään ilmestynyt! Ah, mitkä sormikkaat!

Anna hyvän kiertää

Lahjoin Lottaa, Teijaa ja Rieppaa tällaisilla neulepannoilla liittyen Anna hyvän kiertää -tempaukseen. Itse sain oman lahjani, ihanan heijastavan tyttösen, jo melkein vuosi sitten Mailta. Pantojen ohje on Pam Allenin Molly´s Headband ja lankana on Drops Safran, paitsi mustassa Katia Espiga. Tuon mustan piti lähteä Riepalle, mutta kuinkas sitten kävikään, olen vahingossa laittanut kirjekuoreen vihreän. Mitä mä nyt sillä mustalla teen?

Vuodet alkavat tuntua lyhyemmiltä, vaikka paljon ehtii aina tapahtua. Kehittelin erään hämmentävän puhelun jälkeen ajatuksen, joka luultavasti ei ole omani, mutta jokaisen pitää pohtia tämä elämä ja äh... nyt siis siihen ajatukseen. Olen huomannut, että aina kun jotenkin yritän sivuta elämän tarkoitusta, alan takellella ja änkyttää. Liian iso asia minun ymmärtää.

Joka tapauksessa luulen, että elämä on pallo, jossa tapahtuu erilaisia asioita ei niinkään järjestyksessä tai lineaarisesti vaan sattumanvaraisesti. Olen aina inhonnut ajatusta elämästä janana. Sitkun-ihmiset yhtäaikaa säälittävät ja ahdistavat minua. Sitkun on loma, sitkun on oma asunto, sitkun oot naimisissa, sitkun oot eläkkeellä, sitten alkaa oikea elämä... huoh. Syntymä, päiväkoti, koulu, opiskelu, vakituinen työpaikka, avioliitto, pari lasta, keski-ikä, eläke ja kuolema. Varmasti kristillistä, muttei kovin armollista. Ja nykyään lähes mahdotonta. Jos sen sijaan ajattelee elämää pallona, jossa nyt vaan tapahtuu mukavia ja ikäviä asioita, rakastumisia ja eroamisia, työtä ja opiskelua, voi huokaista helpotuksesta ja antaa vaan asioiden kulkea omalla painollaan. Olen kuristanut hetkeksi sisäisen kyynikkoni ja sanon nyt, että maailmassa tapahtuu kuulkaas hyviä asioita.

Kummitushuivi

Olen onnistunut luomaan jotain hyvin herkkää, kaunista ja vihreää. Huivista piti tulla suuren suuri ja sitä varten oli olemassa kaksi kerää Kitten Mohairia, mutta kuten vihreäksi värjätyillä langoilla on tapana, tämäkin narisi niin korvia repivästi, että luovutin yhden kerän jälkeen ja nyt se on vaan sitten vähän pienempi. Kaunis on joka tapauksessa ja tahdon toisen samanlaisen, mutta suuremman ja eri värisen. Ehkä valkoisen tai vaaleanpunaisen tai oranssin? Teijan tekemä musta versiokin on ihana, mutta käsittääkseni sen työstämiseen tarvittiin purkkana venyvää pinnaa..?
Ohje on löyhästi seurattu Kummituskukkia uusimmasta Ullasta ja ylimmässä kuvassa väri on oikeanlainen, en jaksanut säätää jälkimmäisen kuvan värejä kohdalleen.