30/09/2007

Tyyntä taas

Näihin sattuman eteen heittämiin pikku vastoinkäymisiin tehoaa yleensä aika hyvin yhdistelmä sohva-Gilmoren tytöt-suklaa. Gilmoren tyttöjä katsellessa aloitin ruskea-valkoiset raitasukat seiskaveikasta.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että meillä keskeneräisiä neuleita säilytetään astiakaapissa...

6 comments:

Paula said...

Ikävästi käyttäytyviin ihmisiin oletkin törmännyt, myötätuntoni puolellasi. Onneksi kuitenkin on olemassa monta kupillista kuumaa ja lankaa:) Blogisi on todella mukavan piristävä ja huomaan usein nauravani ääneen tänne eksyessäni, joten eikun oikein lämpimän sävyistä syksyä minulta.

Rieppa said...

Hittolainen, mulla meni kuutoskauden loppu ohi Gilmoreissa ja nyt olin ihan pihalla kun seiskakausi alkoi. Juonenkäänteet eivät tosin yllättäneet, tuli sellainen fiilis et tää on nähty jo ;)

Meillä säilytetään vitriinissä sekä viherkasvit (tulevat syödyiksi) että keskeneräiset neuletyöt (tulevat syödyiksi).

uhoava gnu said...

Voih, edellistä postaustasi. Niin monta kohtaa on sattunut minullekin, ehkäpä sen kirjoittaminen auttaisi.. Juuri lauantaina jäin melkein junttiauton alle (niin, ja missäs muualla kuin pyörätiellä!).

Sohva-Suklaa-Gilmoren tytöt on tosiaan pettämätön. Sopivasti suklaanväriä myös sukissa!

Hannaliini said...

Täällä myös yksi, joka vannoo tuon sohva-suklaa-Gilmore(ja neulominen) -reseptin nimeen!

Pilvi said...

Paula: Kiva, jos olen joskus onnistunut olemaan piristävä ja hauska...:)

Rieppa, Uhoava ja Hannaliini:
Toi resepti todellakin toimii! Ja kiva kuulla, että muidenkin kisut tekee selvää keskeneräisistä neuleista...Ansa ja Emppu ei yleensä koske viherkasveihin, kumma kyllä. Tai sitten eivät vaan ole hoksanneet vielä...

heidi said...

En ehtinyt ajoissa kommentoimaan, mutta ehkäpä jälkikäteenkin lohduttaa tieto, ettei yksin keriminen ole pelkästään yksinelämisen nurjuus. En viitsi miestä kiusata sojottamaan kädet ojossa iltakausia, kun se ei puuhasta tykkää. En yhtään ihmettele, olisi se minustakin ihan tyhmää. Kerin siis itsekseni ja seulon omat sotkuni. (En viitsi edes tuolin selkänojaa käyttää.)