Olen miettinyt viime aikoina paljon tämän blogin sielunelämää, tiedättekö sillä tavalla, että mikä on Elimäen tarkoitus. Huomaan, että vähän hankalina aikoina blogini aina hiljenee, koska olen osin tiedostamattanikin halunnut pitää täällä kevyen ja helpon tunnelman. Voin itsekin tulla tänne hengähtämään ja katselemaan kuvia ja kirjoittaa mitä tahansa hömppää ilman hirveitä itsekritiikin purkauksia.
Toisaalta mietin juuri nyt muutenkin nettimaailmassa ihmisistä välittyviä mielikuvia. Tätä blogia lukiessa saa jonkun kuvan minusta, esimerkiksi Facebookissa ehkä toisenlaisen. Kaikkein kokonaisin kuva on elämäni tärkeillä ihmisillä.
Silti olen näitä hömppäjuttuja kirjoittaessani juuri minä ja täysin läsnä. Kaikki täällä kerrottu on todellista, oikeaa ja minulle tärkeää, vaikkakin ehkä yksipuolista. Siksi kritiikki aina vähän koskee. Kuitenkin tämä on minun blogini ja höpisen täällä mitä tahdon.
Ja kyllä, blogipoliisi iski jälleen. (Kiitos siitä, käynnistit minussa jotain).
4 comments:
No voi viulu semmosia bloginatseja! En sitten ollenkaan ymmarra niita ja niitten mielenliikkeita, vai liikkuuko siella mitaan?
Jaksamisia sulle ja pida omaa blogias just niinkun tykkaat!
Mietin sitä, että itsekin teen jatkuvasti pinnallisia arvioita ihmisistä jonkun yhden asian perusteella vaikkei pitäisi ja tästä on siis todellakin viime aikoina ihan konkreettista kokemusta. Ihminen on kai niin rakennettu, että se pyrkii täydentämään kaiken järkeväksi kokonaisuudeksi.
Ollaanko me siis liian luonnonlapsia ja raakileita tässä teknisessä maailmassa? Tavallaan pudottu kärryiltä. En tiedä, mutta aihe on kyllä mielenkiintoinen.
Et ny kysyny mut mun mielestä tästä saa mielikuvan et olet muuten normaali mut neulot joskus.
:) eli mettään menee että rytisee...
Post a Comment