Naurattaa oma asioihin paneutuminen jonkin asian kiinnostaessa. Joku on kokenut tämän ennen minua, ihan varmasti joku on latonut kirjaimia peräkkäin kertoakseen juuri minulle, miltä tuntuu ja tahtonut purkaa ajatuksiaan ja toivonut ehkä valaisevansa joskus samoissa mietteissä rämpivää.
Kirjastossa nuuhkin sekä tietokirja-, romsku- että runousosaston. Etsin murusia, pieniä vihjeitä. Haravoin, haarukoin ja houkuttelen. Ja aina jotain löytyy, yleensä yllättävältä taholta.
Tutkimusmatka jatkuu, perillä odottaa toivottavasti jotain hyvää.
Päällimmäinen kirja on Katri Lipsonin Kosmonautti, joka on kesken.
3 comments:
Se lukee vihaisia kirjoja... hui!
Vaikka vihaisuus on kyl parempaa ku masennus, jos valita pitää.
Viha hallitsee. Mulla on 2 Andalusian lauluja, haluutko omaks?
Heh, mun mielestä on parempi olla tietoinen omasta vihastaan kuitenkin, vai mitä? Passiivisaggressiivisuus on pelottavaa ja kauhea sanahirviö muutenkin!
Ja Sari, Andalusian laulut kelpaa kyllä... jos tehdään vaihtokaupat? En tiedä kyllä vielä, mitä saat vaihdossa... jotain itse tehtyä kuitenkin...:)
Post a Comment