29/08/2009

Se hevonenkin potkii, muttei rahasta

Raha maailmaa pyörittää, kai. Joidenkin mielestä rakkaus. Toivoisin jälkimmäisten olevan oikeassa. Joskus aina miettii, miksei joillekin ihmisille koskaan mikään riitä. Esimerkkinä luokkakaveri, jonka tulot ovat suunnilleen yhtä suuret kuin kaikilla muillakin työssäkäyvillä opiskelijoilla eli kohtuullisen pienet. Valitus alkaa heti aamulla; koskaan ei ole varaa tehdä mitään kivaa, syödä hyvin, ostaa kivoja tavaroita ja paljon vaatteita. Mihinkään ei ikinä rahat riitä. Elämä on tylsää ja kamalaa ja tulevaisuuskin on toivoton, koska tulevassa ammatissa palkka on tietenkin niin pieni, ettei se mihinkään riitä. Huoh.

Minulla on luultavasti liian vähän järkeä, että voisin ymmärtää mitä kaikkea ihanaa maailmassa voisin haluta. En koe joutuneeni luopumaan mistään opiskelun vuoksi enkä tunne jääväni paitsi mistään mukavasta. Jos rahaa olisi enemmän käytettävissä, kävisin ehkä ratsastustunneilla, mutta se on kyllä suurin piirtein ainoa haluamani asia, johon minulla ei tällä hetkellä ole varaa. Puolentoista vuoden päästä voin luultavasti sen toteuttaa ja jaksan odottaa siihen asti. Minulla on katto pään päällä ja söin juuri herkullista itse tehtyä kasvispataa. Illalla menen ystävän kanssa leffaan ja olusille ja huomenna aion tuntea olemisen sietämätöntä keveyttä. En ymmärrä, mikä voisi olla parempaa?

Henkinen köyhyys taitaa olla joskus pahempaa kuin taloudellinen.

5 comments:

Lotta said...

No niinpä! Mun vanhemmilla on kohtuuhyvät tulot ja ne aika usein päivittelee sitä, kuinka meillä on vähän rahaa (Miäskään ei missään huippukovapalkkasessa työssä oo just ny). Mä en nää, että multa puuttuis mitään. Et mun siis täytyy olla henkisesti hyvin rikas, eikö? ;)

Tiina said...

Jos rahaa haluaa, on valittava ammattinsa niin että siitä maksetaankin jotain.

Elämänasenteesta se on kiinni tunteeko itsensä rikkaaksi vai köyhäksi.

Rieppa said...

Samoja polkuja tallaavat ajatuksemme.

Jos olisi enemmän rahaa, matkustelisin. Opiskelijan arjessa ei ole kuitenkaan aikaa sen tyyppiselle matkailulle jota tahtoisin harrastaa, joten asia ei pahemmin harmita. Katsellaan sitten kun kumpikin, sekä meikä että mies, on valmistunut ja töissä.

Seuraan monia muotiblogeja, ja törmään yhtenään ajatukseen syksyn "must-jutuista", vaatteista ja kengistä. Meikäläisen syyskaapista ei puutu yhtään mitään. Enkä usko että tulee puuttumaan seuraavaan viiteen vuoteen, jos vain kengät pysyvät ehjinä. Oma tyyli on ja pysyy syksystä toiseen ilman uusia herkkuja. Eipä tule siis harmiteltua rahan puutetta tässäkään asiassa.

Hisk It said...

Ihminen nyt tuntuu saavan kaiken tuhlattua riippumatta siitä paljonko rahaa kuukausittain saa. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan "saan liikaa palkkaa" tai "en millään keksi mitä rahoillani tekisin". Loppupeleissä kun rahalla ei kuitenkaan saa niitä tärkeimpiä asioita (paitsi se voittaa jolla on kuollessaan eniten romua!). Ei ainakaan minun elämässä minulle tärkeimpiä asioita olisi saanut.

Pilvi said...

Lisään vielä kirjoitukseeni sen, että tietenkin poisluetaan tästä ne oikeasti hyvin köyhät ihmiset, joilla ei ole tarpeeksi rahaa perustarpeisiin, ruokaan yms...

Kai se ongelma on siinä, että ihminen on luonnostaan keräilijä ja kaupat on täynnä tavaraa, on niin paljon mitä haluta. Just eilen kuolasin ihania Colinetten lankoja ja olisin tietenkin halunnut saada ne kaikki, mutta tulin aika onnelliseksi myös siitä yhdestä vyyhdistä Summer Berries -väristä mohairia...:)