18/12/2009

Think Pink!

Minun kaltaisillani lapsettomilla naisilla on usein kaikenlaisia yleviä mielipiteitä lastenkasvatuksesta. Useat niistä varmaankin ihan käyttökelpoisia, monet taas vähän liian irti arjesta ja järjestä. Olin tänään ostamassa joululahjoja siskoni lapsille ja tarkoitus oli tietenkin hankkia jotain kestävää, pysyvää, kehittävää ja ajatuksia herättävää. Ohitin sulavasti pahimmat krääsähyllyt ja löysinkin joitain ihan mukavia leluja, kunnes muistin sen pienen prinsessaisen, joka rakastaa Hello Kittyä ja kaikkea vaaleanpunaista ja kimaltavaa. Niin että miksei puolet lahjasta voisi olla hyödyllistä (kuten hyvä kirja) ja puolet jotain ihan kauheaa pinkkiä hömpötystä... jos se tyttö nyt kerran kaikkien aikuisten pyrkimysten vastaisesti vaan rakastaa Hello Kittyä, niin mikäs minä olen sanomaan, että joku toinen lelu olisi jotenkin parempi. Kehittävämpi. Sukupuolineutraalimpi. Viisaampi.

Itsekin luen joskus esimerkiksi dekkareita, jotka lasken hömppäosastoon enkä usko siitä tyhmentyväni. Rakastan kauniita (usein pinkkejä) asioita, huulipunia ja vaatteita. Miksi tyttöjen jutut on aina hömppää? Tyttöjen hupsutuksia.

Olen siskon lasten kautta ymmärtänyt, ettei sukupuoliroolit synny kasvatuksella vaan kasvatuksesta huolimatta. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi allekirjoittanut, mutta monet pienet tytöt rakastavat vaaleanpunaista väriä ja pienet pojat kaikkea mikä pärisee.
Enkä olisi koskaan uskonut, että vielä joskus sanoin noin. Joutuukohan näillä lausunnoilla Tulvan protestilistalle? Tai ehkä ne vaan lopettaa mun jäsenyyden...

6 comments:

Pami said...

Olen tänään jo kerran kommentoinut moista asiaa!

Eli tyttäreni (nyt 18 v.) piti pienempänä erityisesti isänsä tekemisistä ja eli ensimmäiset vuotensa traktorissa! En voinut ostaa nukkekotia enkä vaaleanpunaisia vaatteita enkä mitään muitakaan hörsykkeitä! Neiti vaan ei niistä tykännyt eikä joulupukilta tai syntymäpäivälahjaksi toivonut. Pikkuveljen kanssa leikkivät pääasiassa pehmoleluilla, koska se oli se neutraalein osa. Pikkuveli ei taas tykännyt istua traktorissa kuin minun kanssa.

Nykyisin neiti pukeutuu pinkkiin, hameeseen jne. Poika 16 v. mielellään ajaa traktorilla, mutta auttaa myös kotitöissä. Tytär oppi ajamaan heti mopolla, mönkijällä ja autolla (sai ajokortin kerralla ja ajaa nyt autoa kuin autoa)

Eli mitä tästä opimme. Emme juuri yhtikäs mitään... :-)

Mika said...

Ei kai se väri niin oleellinen ole, vaan se et se lelu jotenkin hyödyttää sitä lasta.

Teija said...

Aina on ollut poikamaisia tyttöjä ja tyttömäisiä poikia. Kun mä olin pieni äidin hoitolapset oli poikia joten poikien leikkejä leikittiin enimmän aikaa. Kuitenkin samaan aikaan tykkäsin kaikista ihanista ja söpöistä asioista, ja olen varmasti enemmän tyttö-tyttö kuin mikään muu. Ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän huomaan itsessäni naismaisia piirteitä joita ei ennen ole ollut. Viimeisin hämmästykseni saman asian tiimoilta on serkkuni joka on aina ollut melkonen prinsessa, opiskelee nyt hitsaajaksi. Kun kuulin siitä olin wtf monttu auki, en voinu enkä edelleenkään voi käsittää moista "siirtymistä".Mielenkiintoista... Noista muksuin joululahjoista niin pojille hankin urheiluvärkkejä tai legoja yleensä, tytöt saa vaatteita tai meikkejä, nukkeja ja kirjoja. Mitään aivan älytöntä en kuitenkaan ala hankkimaan.Toisaalta kuuntelen toivomuksia, ettei sitten tule mitään suuria pettymyksiä pakettia avatessa. Itse toivon et joskus saisin tyttären, olisi kiva hommailla kaikkia tyttöjen juttuja yhdessä, pienen pojan kanssa pitää olla paljon ulkona ja mähän en ole mikään ulkoilmaihminen :D

Pilvi said...

Niin, jokainen tietenkin saa olla juuri sellainen lapsi kuin tahtoo enkä itsekään ole pienenä ollut mitenkään tyttömäinen. Nykyään otan kaiken takaisin ja tyttöilen täysillä! Tietenkin tytöille ja pojille pitää suoda kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään omalla tavallaan. Nyt kun on lehdissä ollut esillä niitä sukupuolineutraaleja kasvattajia, niin tulee mieleen että onko siinä sitten jotain vikaa, että on selkeästi tyttö tai poika?

Ja oikeasti, mä en tiedä näistä asioista yhtään mitään. Kunhan arvailen. ;)

Ja musta on niin koomista, että vaikka mä inhoan niitä lelukuvastoja, joissa on erikseen tyttölelut ja poikalelut, niin silti meen ostamaan juurikin niitä tyttö- ja poikaleluja erikseen. Toisaalta miksi ostaisin paloauton tytölle ja hilepinnejä pojalle, jos ne ei niihin osoita mitään kiinnostusta. Ja sit katselin muuten myös sellasia minikangaspuita kaupassa, mutta niissä oli ihan kauheat langat valmiina!!! Why oh why? Puut oisin voinut ostaakin, mutta langat ois ollu pakko vaihtaa laadukkaampiin ja kauniimpiin. :D

Teija said...

Mä sain kummeiltani sellaset minikangaspuut kun olin täyttämässä 6 vuotta! Ne oli ihanat! Äiti laitto niihin pari kertaa uudet loimetkin, ja louskutin niillä nukketalonmattoja. Ne on viel tallessa mut hiukan rikki jotenkin, mutta ihan korjattavissa. Hieno ja kehittävä lelu ;)

Samaa mieltä, musta saa olla tyttö tai poika, enkä mä ymmärrä sellasta tasapäistämistä koska kuitenkin ollaan tietyissä asioissa erilaisia luonnostaan. Tasa-arvoisia pitää olla, mutta ei samanlaisia.

Pilvi said...

Mä ostan vielä joksikin lahjaksi ne kangaspuut, koska haluan itekin kokeilla...:) Mulla ei oo koskaan ollut sellaisia itsellä.