17/02/2010

Varvashuolia

Voi tuska ja kurjuus. Onnistuin maanantaina murtamaan pikkuvarpaani ja kipu on melkoinen. Kenkää ei tahdo saada jalkaan ja kävely kengät jalassa on säälittävän näköistä köpöttelyä. Sukat jalassa kävellessä kipua ei juurikaan tunnu. Kävin tänään lääkärissä, joka oli sitä mieltä että jalkaa olisi parasta lepuutella loppuviikon ajan, jotta luutuminen pääsee alkuun eikä murtuma ärsyynny enempää. Joten nyt ohjelmassa on kutomista, lukemista ja telkkarin katselua.

6 comments:

anne-mari said...

Toivottavasti varpu paranee pian! Muksuna murtui multakin pikkuvarpu. Onneksi oli kesa ja silloin lapsenahan ne oli kaikki lampimia ja aurinkoisia ja paljain jaloin juoksin sen koko kesan kun ei edes varvastossua sietanyt. Yoks.

paivis said...

"Kipu kiveen, kipu kantoon, kipu kolmeen tiehaaraan, parane pian",
Tuollainen parannusloru oli lapsena, vaikka tarkemmin ajatellen se on aika outo. Kuitenkin pikaista paranemista.

Pilvi said...

Kiitos, kaipa tämä tästä ajan kanssa...:)

Hieno loru, en ole ennen kuullutkaan!

Cate said...

Auh, tiedän tunteen - reilu kuukausi koko käsi kipsissä murtuneen peukalon vuoksi... Mutta oikeasti kannattaa ottaa rauhallisesti, jotta luutuminen lähtisi heti hyvälle mallille. Saat ja voit sentään neuloa, kun murtuma on jalassa! :D

Anonymous said...

sydänsuruja, tulehduksia, murtumia...pitääkö mun opetella neulomaan?

Pilvi said...

No se on kyllä aika terapeuttista, jos siitä tykkää. Toisaalta kaikki mistä tykkää, on terapeuttista...:)