12/08/2012

Heipä hei pitkästä aikaa. Mä olen sitten viime näkemän valmistunut, käynyt töissä ja aloitellut keväästä alkaen hidasta elämänmuutosta työnimellä "pullasorsasta cityrusakoksi". Tarkoitus on liikunnan lisääminen ja kunnon kohottaminen. Mä haluan olla fyysisesti vahvempi, kestävämpi ja ryhdikkäämpi. Ja tästä aiheesta ja liikunnan aloittamisesta rapakuntoisena mulla onkin sananen sanottavana...

Kun sohvaperuna aloittaa liikunnan, voisi kuvitella että suurin hidaste tiellä kohti parempaa kuntoa olisi oma keho ja pää, motivaation riittäminen sekä sohvalta ylös nouseminen. Itseni on yllättänyt se, miten hyvin olen jaksanut motivoitua ja miten kivalta liikunta ja oman kunnon kohoaminen on tuntunut. Yllättävää on ollut myös lähipiirin suhtautuminen, voisi nimittäin kuvitella että ne kaikkein läheisimmät ihmiset haluaisivat minun voivan paremmin, eikö? Kannustuksen sijaan olen vastaanottanut täyslaidallisen vähättelyä ja lannistamista. "No, katsotaan nyt jaksatko sä liikkua viikkoa kauempaa", "ei varmaan kannata ostaa mitään urheiluvarusteita, jos ne jää kaappiin lojumaan kuitenkin". Mä olen ihan sanaton. Myönnän, että on ihan mahdollista ettei mun liikuntaharrastus jatku loputtomiin, mutta mitä sitten? Eikö kuitenkin ole parempi edes yrittää kun jäädä syömään sipsejä sohvalle? Miksi mun 15 euroa (alessa) maksaneet juoksushortsit on ongelma, muttei sama raha laitettuna sipseihin ja karkkipussiin? Miksi minun pitäisi harrastaa liikuntaa huonoilla varusteilla, läpimäriksi kastuvilla liian kuumilla verkkareilla ja hikisinä hankaavilla paidoilla? Eikö juuri aloittelijan kannattaisi yrittää tehdä liikkumisesta mahdollisimman mukavaa?

Oikeastaan mä haluaisin tällä kirjoituksella herätellä miettimään, mikä estää sinua tekemästä haluamiasi asioita. Oma sisäinen puhe saattaa olla negatiivista, mutta yllättäen myös sinun ympärilläsi saattaa olla lannistavia ihmisiä. Surullisinta on huomata, että joskus ne ovat niitä kaikkein läheisimpiä.

Lisään vielä, että olen saanut myös kannustusta. Mulla on onneksi ihan paras paras ystävä ja hyvät työkaverit.

3 comments:

Päivi said...

Ei kun reippaasti vaan jatkat kuntoilua ja vähän välität kateellisten kommenteista. Usein lähimpiä ahdistaa muutokset eniten.
Tsemppiä.

Amone said...

Tsemppiä elämänmuutokseen. Liian paljon ei kannata muuttaa yhdellä kertaa - ja tolkku siinä liikkumisessakin. Nimim. Päätä pahkaa ylikuntoon.

Eiköhän negatiivisten kommenttien taustalla ole se oma syyllisyydentunto jos itse liikkuu vähän yms. Tuollaisten kommenttien ei pidä antaa häiritä itseään.

Katja Vilhunen said...

Hei, sinä neuleblogauksen harrastaja tai neuleblogausta harrastanut!

Haen neuleblogien/käsityöblogien pitäjiä sekä entisiä pitäjiä vastaamaan kyselyyn neule/käsityöblogien pitämisestä. Tein vastaavanlaisen kyselyn pro gradu –tutkielmaani varten vuonna 2008. Kyselyyn tuli vastauksia runsaasti ja lopullisen muotonsa tulokset saivat viime syksynä hyväksytyn lisensiaatintyön muodossa. Tämän jatkokyselyn tarkoituksena on saada aineisto väitöskirjaa varten. Toivottavasti sinulla on aikaa vastata kyselyyn.

Kysely on tarkoitettu henkilöille, jotka pitävät tai ovat pitäneet neule/käsityöblogia. Kyselyllä selvitetään blogien ja blogaamisen merkitystä käsitöiden tekemiseen sekä neuleblogien verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä.

Kyselyyn vastaaminen vie noin 15-20 minuuttia ja vastanneiden kesken arvotaan kolme neuleaiheista pakettia. Kyselyyn voi vastata toukokuun loppuun asti. Olisitko ystävällinen ja kävisit tekemässä kyselyn oheisesta linkistä: https://elomake.uef.fi/lomakkeet/6504/lomake.html Jos linkki ei aukea klikkaamalla, kopioi se nettiselaimesi osoitekenttään ja paina Enteriä.

Jos sinulla on kysyttävää tutkimuksen suhteen voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen kvilhune@student.uef.fi


Ystävällisin terveisin, Katja Vilhunen.