Nyt on juuri oikea aika lappaa kitaansa kilotolkulla mehukkaita ja raikkaita appelsiineja. Siitä otsikko.
Jessica ja minä osallistuimme tänään Turun neuletapaamiseen Kertussa. Istuimme aluksi Sannan kanssa ensikertalaisina väärässä pöydässä, mutta onneksi ystävällinen lajitoveri poimi meidät nopeasti talteen.
Seuraavalla kerralla olen silläkin tavalla viisaampi, että mukaan lähtee joku helppo ns. "aivoton" työ, jota pystyy neulomaan keskittymättä ohjeeseen.
Nyt mukana ollut mamille tuleva huivi on kyllä malliltaan helppo, mutta silti parissa kohtaa tuli tehtyä valitettavan hyvin näkyviä pikkuvirheitä...grr.
Sitä se on kun ei pysty syömään purkkaa ja kävelemään samaan aikaan.
4 comments:
En minäkään voisi neuletapaamiseen viedä pitsineuletta.. Parasta olis sukat (joihin tulee vuosia sitten opittu kantapää) tai peruspipo. Sitä paitsi seurassa tylsän neulominen ei tunnukaan niin tylsältä kuin itsekseen.
Roope on kyllä aina tosi kiltti. Reettakin antoi pukea sen päälleen mutta ei tykäänyt siitä, Rasmusta en saa ikinä niin kiinni että sais sen päälle jotai puettua :) Tykkään kanssa appelsiineista mutta inhoon sitä kuorimista ja sitä vaaleaa kitkerää kerrosta mikä ei lähde millään pois! Ja ei jaksa aina fileiksikään tehdä. Mutta namilta se tuossa kuvassa näyttää.
Gnu:hyvä pointti:)
ja Teija:en mäkään syö niitä kuorittuina, vaan puristan niistä mehua...ja just samasta syystä, että kuoriminen on ärsyttävää.
Myöskin hyvää ystävänpäivää tämän blogin väelle! :)
Post a Comment