12/02/2007

Vettä sekä tilkka sitruunamehua

Viime aikoina telkkarissa on pyörinyt mainos eräänlaisesta veteen lisättävästä sitruunaisesta tiivisteestä, eli vähän niinkuin veden mausteesta, joka kaiken muun hyvän lisäksi sisältää vain yhden vaivaisen kalorin. Kyseessä on epäilemättä tuikitarpeellinen tuoteuutuus, mutta allekirjoittaneen päässä se herätti kuitenkin muutaman ajatuksen:

1. Kenelle kyseinen tuote on suunnattu? Ei kai vaan taas nuorelle, itsestään huolehtivalle kaupunkilaisnaiselle, (niinkuin kaikki tuotteet tässä maailmassa).
Kenties veden makuun kyllästyneille lajitovereille? Tai ehkä painonsa alenemisesta huolehtiville tyypeille, jotka mielellään lisäävät tavisveteen yhden kalorin? Turkulaisille, jotka haluavat peittää sen auralaisilta pelloilta valuvan lietteen maun juomavedessään?

2. Onko maailma tosiaankin jo niin valmis, että ongelmat ovat tätä suuruusluokkaa? "Kääk, mun vesi ei maistu miltään..."

3. Mikä erottaa tämän tuotteen ja sen ihan perinteisen konstin, että puristetaan omilla pikku kätösillä pari pisaraa sitruunaa veteen?
(Vastaus: 1 kalori ja pari lisäainetta sekä muutama euro lisää monikansallisen yhtiön ja mainosmiehen ennestäänkin niin laihaan lompakkoon...)

4. Mikä piru tätä maailmaa vaivaa?

Kuluttaja tietenkin tämänkin turhakkeen tarpeellisudesta lopulta ostopäätöksellään äänestää, joten jätetään asia hautumaan. Puolen vuoden päästä tiedämme, onko tuote ollut suurelle yleisölle tarpeellinen.

Samaan syssyyn haluan vielä ihmetellä erästä toistakin virvoitusjuomiin liittyvää kummallisuutta. Oletteko huomanneet, että naisille ja miehille on eri kevytkokikset? Miehet eivät kaiketi halua juoda sitä perinteistä laittikolaa, koska se koetaan naisellisena...
Naisten lightia mainostetaan kalorittomuudella ja miesten zeroa huolettomalla ja vastuuttomalla elämäntavalla, johon ilmeisesti ei liity sokeri...voi olla, etten ole ymmärtänyt ihan oikein tuota zeromainosta, olenhan nainen.

Täytyy myöntää, että olen vähän vierailla vesillä puhuessani limuista, koska juon niiden sijasta yleensä isäpapan syksyisin mehumaijalla keittämää tosi hyvää viinimarjamehua. Sokeria siinä on, mutta ei yhtään lisäaineita...

Kärsivällinen lukija palkitaan tällä kertaa loppukevennyksellä:
Onko Barbiella seksielämää? Noh, Ken tietäisi...



Edit: Jouduin kirjoittamaan koko p*#+kl kirotun tekstin uusiksi, kun aloin kikkailla fonttien kanssa ja ...ei siitä sen enempää. Ja nyt alan kyllä itkemään, jos tää fontti on vieläkin väärin!

8 comments:

milliini said...

minäkin mietin tuota sitruunahommaa. ite oon lisännyt joskus aiemmin eräällä toisella nimeltämainitsemattomalla paikkakunnalla asuessani ihan normaalia sitruunamehua veteeni muutaman tipan ettei se maistuisi niin pahalta. päättelin siis että tämä on hyvin, hyvin uusavuttomille/aivottomille suunnattu tuote, ihan varmasti.

uhoava gnu said...

Luin tekstisi jo eilen kopioimalla sen Wordiin ja vaihtamalla fontin Arialiksi..

Itse asiasta vain sen verran, että minusta maailma oikeasti on jo niin huonolla tolalla, että liian monen kohdalla tuon tyyppiset asiat voittavat kiinnostavuudessaan mennen tullen vaikkapa Burman ja Tiibetin tilanteen..

Pilvi said...

Mä en enää koskaan leiki fonttien kanssa...:)
Täällä Turussa vesijohtovesi maistuu välillä ihan hirveelle, mutta mun mielestä on pääasia, että meillä ensinnäkin on vettä ja että sitä tulee juomakelpoisena suoraan hanasta... ei tarvitse raahata vesipulloja kaupsta.

Mari said...

Juu, samaa täälläkin on mietitty... Mun mielestä tavallinen kraanavesi on parasta juomaa maailmassa, ja jos haluan siihen maustetta, ostan maustettua kivennäisvettä (jossa myös 0 kaloria) tai puristan sitä sitruunamehua. ;) Eilen mies just kans ihmetteli, että mitä eroa on tuolla Light-kokiksella ja Zerolla. Hyvä kysymys...

Täällä juodaan kans kylminä talvipäivinä kuumaa viinimarjamehua suoraan äidin marjatilalta - ja siinä ei ole edes sitä sokeria. ;)

Betty Boop said...

Loistava kirjoitus nykyajan hömpänpömppä-keksinnöistä! Olen itsekin ihmetellyt tällaisien tuotteiden tuloa markkinoille, toimisikohan medän raudalle maistuvaan veteen, tuskinpa peittää outoja sivumakuja. Olen myös, juu, ihmetellyt tuota light/zero kokisten eroja.

Niin ja olet mielestäni loistava kirjoittaja, syvennyn blogiisi paremmin ja alan seuraamaan innolla täällä tapahtuvaa elämää.

Katja said...

Yksi älytön tuoteuutuus on lapsille suunnattu mansikkavesi. Mikähän sen erottaa mehusta? Väri?

Pilvi said...

Näitä kahjoja uutuuksia taitaa löytyä enemmänkin. Tosta mansikkavedestä en ollut kuullutkaan...kuulostaa aika omituiselta. Olis hauskaa olla kärpäsenä katossa noissa tuotesuunnittelupalavereissa...

helena said...

Se on muuten ihan vaan sitruuna-lime-mehutiivistettä se vesimauste. Väritöntä ja maistuu light-mehulle. Maistoin kaupassa kun sitä oli esittelyssä. Ei kannata ostaa paitsi jos pitää sellaisista todella paljon. Mansikkavettä en minäkään ymmärrä.