20/03/2007

Aikainen lintu madon nappaa

Aamuvirkkuus on kadehdittava ominaisuus ihmisessä. Itse olen optimoinut aamuni niin, että kello soi niin myöhään kuin mahdollista ja koko aamu on aikataulutettu sekunnin tarkkuudella. Mitään yllättävää ei saa tapahtua tai muuten hukka perii. Tällä viikolla olen kuitenkin aloittanut ryhtiliikkeen ja vekkari on pärähtänyt 10 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä. Ja syy tähän kaikkeen on se, että olen päättänyt alkaa siistiksi ja tyylikkääksi ja sehän ei onnistu kiireessä.

Siispä eilen aamulla laitoin hiuksia viisi minuuttia kauemmin kuin yleensä, nypin vaatteista kissankarvat pois ja muutenkin käytin harkintaa vaatevalinnoissa (yleensä heitän ekat tuolin selkänojalla viruvat romppeet niskaan...). Kiire tuli kuitenkin ja ryntäsin varttia vaille kahdeksan ulos ovesta ja piru vieköön, räntäähän siellä räimi vaakasuoraan päin naamaa! Lisätään säänkuvaukseen vielä 25m/s puhaltava tuuli, niin ollaan melko lähellä totuutta. Juoksin hakemaan Söpön tallista, kurvailin kohti työpaikkaa ja laukatessani ovesta sisälle näytin takuulla vähintään yhtä homssuiselta kuin ennenkin.

Tarinan opetus: Noh mikähän se voisi olla... älä mene ulos räntäsateella tai muullakaan sateella?!


Niin ja kuvan kisu liittyy tähän siten, että se pyörii aamuisin jaloissa ja karvastaa mun kaikki vaatteet, joten tavallaan se on sen ja Empun vika, että mulla on aina kiire...


(Eiks ookin muuten ihana neuletakki?)

2 comments:

uhoava gnu said...

Mä olen päätynyt siihen, että luonnollinen rännänmeikkaama gnu on tyylini. Pyöräilijänä ei kai muuta voi?
Tuota villatakkia olen minäkin ihaillut! Aivan upea!

Pilvi said...

Vähän suuritöiseltä näyttää, mutta varmasti vaivan arvoinen!