Muutaman viime vuoden aikana olen pikkuhiljaa herännyt epäilemään, etten ehkä olekaan niin sutjakassa ja rautaisessa kunnossa kuin olen luullut. Lisäksi ennen niin sorjalle vyötärölleni on ilmestynyt kolmenkympin rajapyykin jälkeen muutama liikakilo (lue: karmea kasa läskiä ja selluliittia...).Lopullisen valaistumisen hetken koin kuitenkin vasta riuhtoessani hampaat irvessä viime kesäisiä farkkuja jalkaan. Vyölenksu repesi ja housut juuttuivat jonnekin reisien kohdalle. Tuli mieleen, että tarttis varmaan tehrä jottain. Jos ei nyt, niin ei koskaan.
Mässäilyn lopettamisen lisäksi päätin alkaa harrastamaan liikuntaa. Johan siitä edellisestä harrastamisesta onkin vierähtänyt jonkin aikaa....15 vuotta tai jotain sellaista. Koululiikunta onnistui kitkemään hyvin tehokkaasti minusta liikunnan ilon ja toinen toistaan veemäisemmät liikunnanopettajat jaksoivat tolkuttaa viikko toisensa jälkeen, kuinka järkyttävän huono olenkaan urheilussa. Perille meni.
Takaisin tähän päivään. Olin kuvitellut, että kirmaan pillastuneen varsan lailla lenkkarit ojossa ovesta pihalle ja ensi vuonna maratoonille tai ainakin kahden vuoden päästä. Totuus oli vähän toisenlainen. Hölkkäämiseen taitaa olla kohdallani vielä pitkä matka, mutta reipasta kävelyä olen harrastanut jo viikon verran. Ja uskomatonta kyllä, olen nauttinut jokaikisestä minuutista raikkaassa ulkoilmassa. Tästä voisi tulla tapa.
8 comments:
Tuo lenkkeily ja kävely ovat todella hienoja asioita, mutta olethan huomannut, että selkä suorana istuminen ja korkokengät pienentävät mahan kohdalta...:-)
Nimim. Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti lenkille :-)
Mä tiedän tuon tunteen. Melkein. Ainakin farkkujen osalta.
Nimim. "Uuden stepperin omistaja"
Pami: Juuh, mutta nyt ollaankin tilanteessa, jossa ruodon oikaiseminen ja korkkarit ei enää auta...:/
Ja Marjut: Kevät saa outoja aikaan...step step.
Joo, kuntopyörästä on pyyhitty pölyt ja lenkkarikauppaan menoa on harkittu... kauheaa. Miksi, oi miksi söin niin monta marsipaani-stollenia ennen joulua?
Tsemppiä kuntoiluun!
Mullekin tuli vatsamakkarat lähellä kolmeekymppiä, minkä sille aineenvaihdunnalle mahtaa :D Mä en kertakaikkiaan pääse lenkille joten nipistän syömisistä. Olen uhonnut että alan käymään salilla kun muutan Tampereelle, saa nähdä tuleeko toteutettua :)
Kiitoksia sympatioista! Marsipaanistollen kuulostaa herkulliselta ja lihottavalta...:)
minunkin liikuntainnostukseni saivat sekä peruskoulun että lukion liikunnan opettajat kitkettyä tarkkaan pois. Onneksi löysin tieni kuntosalille ja jumppaan vuosi lukion jälkeen, ja minusta tulikin himokuntoilija. Kävely on silti edelleen suosikkini, pitää kunnon yllä ja hoikkana (nimimerkillä kävelyllä 16 kiloa laihtunut).
Post a Comment