Keskiaikaiset markkinat

Eletään armon vuotta 1412. Turussa markkinaväen joukossa kiertää sitkeä huhu, jonka mukaan markkinoille saapuisi seurue kaukaa idästä, Albergan mailta. Keitä ovat nuo kaukaiset vieraat ja minkälaisin aikein he ovat liikkeellä? Rahvasta kohahduttaa myös tieto siitä, että Albergan neidoilla on mukanaan ainoastaan yksi herra saattajana.

Ja kas kummaa, juorut käyvät toteen ja Suurtorin portista sisään saapuu tuo riehakas seurue. Markkinakansa kohahtaa, mutta se ei tiedä, että vielä hurjempaa on luvassa. Rahvaan keskeltä idän vieraita tervehtimään astuu Nummenmäen huikentelevainen ikäneito, joka kuuluu viettävän varsin eriskummallista elämää kaupungin laidalla. Joukkoon liittyy myös nainen, jolla on mukanaan kaksi kiharaista lammasta sekä nuori fröökynä. Onko hän tuonut lampaat Turun markkinoille myytäväksi?

Seurueen naisväki suuntaa portilta kulkunsa ripein askelin Brinkkalan talon sisäpihalle, jossa he tutkivat kiinnostuneina kaupan olevia villoja. Myyntipöytä vallan notkuu kaikenlaista villaa ja valmiiksi kehrättyjä lankavyyhtejäkin on tuotu myytäväksi.
Albergan naiset ovat silminnähden haltioissaan. Heidän saattajanaan toiminut herra vilkuilee jo kaihoisana oluttuvan suuntaan.

Nummenmäen ikäneito toteaa miettivänä: -Meidän pitäisi tehdä jotain mitä Turussa yleensä tehdään, koska te olette tulleet niin kaukaa.
Albergan seurueen herra: -Polttaa Turku, niinkö?
Nummenmäen ikäneito: -Mentäisiinkö sen sijaan jokilaivoille?


Vilkkaan markkinapäivän rauhoituttua iltaan alkavat vieraat valmistella kotiinlähtöä. Uskollinen Honda-niminen ratsu haetaan Kerttulinmäen hirttopaikalta, josta on kaupunkiin tullessa löytynyt hyvin parkkitilaa. Suunnitelmissa on käydä vielä Kuninkaantien varrella olevassa krouvissa syömässä jotain pientä sekä juottamassa hevonen.
Myös Nummenmäen ikäneito palaa kaupungin laidalla sijaitsevaan vetoiseen tupaansa, jossa hän kuuluu viettävän varsin merkillistä elämää.