06/09/2008

Ja edessä pauhaa satatuhatpäinen stadion...














Käyköhän kenellekään muulle koskaan niin, että laulaa sydämensä kyllyydestä kovaa ja korkealta oopperalaulajawannabe-äänellä ja kaikkien teatraalisten elkeiden kera Barbara Streisandin kanssa Memorya, kunnes ihan loppumetreillä muistaa, että se talon ulko-oven viereinen ikkuna on auki.

Mä en taida olla kovin katu-uskottava.

2 comments:

Mari said...

Been there, done that. Ehkä eri biisi mutta kuitenkin.

Eikä kukaan ees nakannu rahaa postiliikusta.

Marjut said...

Ikkuna taisi kyllä olla naapurien onneksi kiinni ja biisinäkin Toni Braxtonin Unbreak my heart, mutta kissa kyllä kieriskeli tuskaisen näköisenä lattialla edessä... (Tuli kuvituksesta vaan mieleen.)