Pätkittäistä palailua

Hassua, miten ihmisen mieli joskus toimii. Teija kyseli blogissaan, minkä neuleen kukakin haluaisi toteuttaa ja heti tuli mieleen Swallowtail shawl, johon mulla on ohjekin, mutta jota en vain ole koskaan saanut aikaiseksi aloittaa.

Olen jostain kehittänyt itselleni mielikuvan huivin suuritöisyydestä ja ajatellut, etten luultavasti jaksaisi tehdä noin monimutkaisen näköistä pitsihuivia. Joka tapauksessa puolen tunnin päästä siitä, kun olin käynyt Teijan blogin kommenttilootassa avautumassa näistä epäluuloistani, muistin että kaapissa on pari vyyhtiä petroolinsinistä ohutta Pirkkalankaa, joka olisi vallan passeli materiaali juuri Swallowtail shawlia varten. Ja ennenkuin oikein huomasinkaan, aloitussilmukat oli luotu ja nyt muutaman päivän kuluttua, huivin kutominen on jo edennyt pitkän matkaa. Uskomatonta eikä lainkaan vaikeaa. Lisäksi huivi etenee yllättävän nopeasti, kunhan alkaa muistaa mallikuviota vähän ulkoa.

Yleensähän kai positiiviset uskomukset omasta osaamisesta parantavat suoritusta ja laskevat aloituskynnystä, mutta näköjään poikkeuksiakin on. Taidan toimia taas kaikkia ihmisen käyttäytymisen peruslakeja vastaan.