Nyt en voi syyttää tai kiittää kuutakaan, outoja tapahtuu kuitenkin. Ehkä aurinkoa voisi.
En muista enkä jaksa selata kerroinko jo siitä, kun se yksi bussikuski heitti mut työvuoronsa päätteeksi bussilla kotiin. Joka tapauksessa tänään Hämeentien pysäkillä:
280... mikähän numero toi on, no kai se torille menee, hyppään siihen. Nousen portaat ja kuski huikkaa "tervetuloa, hyppää kyytiin". Piippaan kortinlukijaa, joka ei tunne korttiani. Kuski toteaa ettei se kortti toimi tässä bussissa, mutta olet silti tervetullut. Minä seison kortti kädessä ja näytän isolta kysymysmerkiltä (ja perusturkulaisena mietin, että jaahas, se on kännissä). Kuski jatkaa: "Niin, minä olen maalta eli Liedosta tulossa eikä meillä jätetä neitosia tien poskeen seisomaan." Brahenkadun ja Eerikinkadun kulmassa kysyy vielä, olenko kenties menossa torille. Sanon, että juu ja kuski pysäyttää auton ja toteaa, että sinulla on kaikkein lyhin matka tästä kävellä, kun bussi kääntyy tästä ylös Brahenkadulle.
Hyvää päivänjatkoa!
Mulla on ollut hermot vähän piparina lähiaikoina, mutta tällaiset tapahtumat syövät kyllä pohjan kaikenlaiselta kiukuttelulta. Kiltteys voisi olla päivän sana.
Tähän ei yhtään liittyen, mutta mietin tämän jälkeen, että onkohan mun läsnäolo jotenkin vahvistunut ulospäin. Kävin kahvilla Katriinan kanssa ja pyörittiin myös Henkkamaukassa. Katselin jotain sandaaleita ja keski-ikäinen nainen tulee viereen: -Anteeksi, onkohan näitä housuja sinisenä koossa sejase?
4 comments:
Mä jo hetken aikaa mielessäni näin sut täällä Priiman kulmalla seisoskelemassa... Mutta se olikin väärä Hämeentie, ihan kokemisen arvoinen kyllä sekin.
Kyllä joka kaupungissa pitää yksi Hämeentie olla! Paitsi että mun tapauksessa se oli muuten Hämeenkatu, sekoilen taas näköjään kaikessa.
Se on kyl harmillista kun ihmiset pilaa hyvän harmistuksen olemalla ystävällisiä ja kaikinpuolin kivoja:)
Niin on! Just kun on paras kiukku päällä, sattuu jotain yllättävän kivaa.
Post a Comment