Jaksan loputtomiin ihmetellä näitä ehdottomia värikausiani. Toisinaan musta on ollut ainoa mahdollinen väri ja muistan ajan, jolloin kaikki värit paitsi valkoinen sattuivat ihan oikeasti silmiin. Siis fyysisesti tekivät kipeää. Ihan hullua. Ai niin ja silloin joskus tein yhden syksyn ajan ruokaa lähes ainoastaan violeteista, sinisistä ja mustista aineksista... blue congo -perunoita, munakoisoa, punasipulia, tummia viinirypäleitä, punajuurta.
Nyt tuntuu siltä, että musta ei käy missään tapauksessa. Ei toimi, ei millään. Olen puoliväkisin käyttänyt aikaisemmin rakastamiani mustia lötköjä kesähousuja, mutta koko ajan tuntuu väärältä ja siltä, kuin olisi jonkun toisen ihmisen pöksyissä. Kaiken lisäksi ne housutkin varmasti huomasivat sen, koska pyrkivät karkuun tänään ihan omin lupinensa kesken kauppareissun. Sellaisilla hippimallisilla, vyötäröltä nyöritettävillä housuilla on yllättävän voimakas oma tahto toisinaan. Ne todella tahtoivat karata. Minä luovutin kuitenkin vasta kotona, verhojen takana ja puin päälleni oranssit pellavahousut. Nyt on värien aika ja olkoon sitten.
No comments:
Post a Comment