Kohdallani askeettisuuteen on vielä pitkä matka eikä se ole oikeastaan edes päämääräni. Jossain siinä matkalla olisi hyvä, mutta miten sinne pääsee? Jotenkin tilanne on ihan toivoton, kellarikomero pursuaa hiton kukkaruukkuja (!), tekisi mieli heittää kaikki seinään. Äsken löytyi kaapista laatikollinen outoa rihkamaa jostain parinkymmenen vuoden takaa. Ei tunnearvoa, ei rahallista arvoa ja siellä ne odottivat löytymistään. Myyn, lahjoitan ja heitän pois, mikään ei vähene. Mitä tälle kaikelle pitäisi tehdä? Alan olla melko neuvoton.
3 comments:
Ei sille mitään voi :(
Mutta jos keksit jotain, niin kerro meille muillekin...
Kerron jos tilanne muuttuu, mutta kyllä täällä aika syvässä suossa nyt rämmitään...:)
Tätini jäämistöä peratessani sain itsekin karsinta/poisheittoherätyksen. Kukkaruukut olivat minullakin ihmeellisesti lisääntyneet varastossa. Ilmeisesti kaikilla muillakin, koska kirpparillakaan kukaan ei tarvinnut niitä. Mutta lastentarhaopeystäväni vapautti minut lähes kaikista punasaviruukuista, joita lastentarha käyttää askartelussa! Kerran myös kävin ensin kysymässä lähikoulun iltapäiväkerhosta, kelpaisiko heille askartelutarvikkeet, ja sinne roudasin 2 kassillista kaikkea (on vielä omiksikin tarpeiksi, believe me...)On myyty, lahjoitettu, annettu ja heitetty roskiinkin. Kyllä se siivous oikeasti alkaa näkyäkin!
Post a Comment