Heipä hei pitkästä aikaa. Mä olen sitten viime näkemän valmistunut, käynyt töissä ja aloitellut keväästä alkaen hidasta elämänmuutosta työnimellä "pullasorsasta cityrusakoksi". Tarkoitus on liikunnan lisääminen ja kunnon kohottaminen. Mä haluan olla fyysisesti vahvempi, kestävämpi ja ryhdikkäämpi. Ja tästä aiheesta ja liikunnan aloittamisesta rapakuntoisena mulla onkin sananen sanottavana...

Kun sohvaperuna aloittaa liikunnan, voisi kuvitella että suurin hidaste tiellä kohti parempaa kuntoa olisi oma keho ja pää, motivaation riittäminen sekä sohvalta ylös nouseminen. Itseni on yllättänyt se, miten hyvin olen jaksanut motivoitua ja miten kivalta liikunta ja oman kunnon kohoaminen on tuntunut. Yllättävää on ollut myös lähipiirin suhtautuminen, voisi nimittäin kuvitella että ne kaikkein läheisimmät ihmiset haluaisivat minun voivan paremmin, eikö? Kannustuksen sijaan olen vastaanottanut täyslaidallisen vähättelyä ja lannistamista. "No, katsotaan nyt jaksatko sä liikkua viikkoa kauempaa", "ei varmaan kannata ostaa mitään urheiluvarusteita, jos ne jää kaappiin lojumaan kuitenkin". Mä olen ihan sanaton. Myönnän, että on ihan mahdollista ettei mun liikuntaharrastus jatku loputtomiin, mutta mitä sitten? Eikö kuitenkin ole parempi edes yrittää kun jäädä syömään sipsejä sohvalle? Miksi mun 15 euroa (alessa) maksaneet juoksushortsit on ongelma, muttei sama raha laitettuna sipseihin ja karkkipussiin? Miksi minun pitäisi harrastaa liikuntaa huonoilla varusteilla, läpimäriksi kastuvilla liian kuumilla verkkareilla ja hikisinä hankaavilla paidoilla? Eikö juuri aloittelijan kannattaisi yrittää tehdä liikkumisesta mahdollisimman mukavaa?

Oikeastaan mä haluaisin tällä kirjoituksella herätellä miettimään, mikä estää sinua tekemästä haluamiasi asioita. Oma sisäinen puhe saattaa olla negatiivista, mutta yllättäen myös sinun ympärilläsi saattaa olla lannistavia ihmisiä. Surullisinta on huomata, että joskus ne ovat niitä kaikkein läheisimpiä.

Lisään vielä, että olen saanut myös kannustusta. Mulla on onneksi ihan paras paras ystävä ja hyvät työkaverit.

Ja me toivotamm`.... Onnellista ja Hyvää Joulua kaikille!

Kuopio

Siitä huolimatta että kiire on mulle kirosana, juuri nyt mulla on vähän kiire. Onneksi sille näkyy loppu parin viikon päässä, huolissani olisin jos se jatkuisi jonnekin horisonttiin. Viikonloppuna otin kuitenkin irtioton kaikesta arkisesta ja tein retken Kuopioon. Viikonloppu oli kaunis ja aurinkoinen, sen aikana koukutuin pahasti mutteripannulla keitettyyn kahviin ja kalakukonkin ostin. Siellä se nyt nököttää jääkaapissa odottelemassa syöjiä.

Blogihiljaisuus saa aina aikaan rimakauhun, mutta en pyyhi pois, en.

Bataatin kasvatus

Arvatkaas mikä on suosituin hakusana, jolla tähän blogiin tullaan googlesta? Joka päivä noin kymmenen etsijää löytää tänne hakusanoilla "bataatin kasvatus". Saatan hyvinkin olla hakukoneen lempilapsi, mutta ikävä kyllä muistan vielä oikein hyvin kuinka oman bataattini kanssa kävi... sehän ei koskaan itänyt eikä lähtenyt kasvuun. Tiedän kyllä muutaman kasvattajan, jotka ovat onnistuneet ohjeillani mutta olennaisinta olisi ehkä löytää kaupasta bataatti, jota ei ole käsitelty itämisenestoaineella, eli jonkinlainen luomuyksilö. Kauas pohjoiseen tulevat batskut ovat aivan varmasti käsiteltyjä, muuten ne eivät kestäisi marketin hyllyssä valojen alla viikkoja.

Aateluus velvoittaa, joten lupaan yrittää uudelleen ensi kesänä. Omalla parvekkeellani vallitseva ilmasto on tunnetusti arktinen, mutta ensi kesään mennessä siihen asennetaan parvekelasit, joten pientä toivoa olisi siitä että siellä voisi oleskella ilman ns. tuulitunneliefektiä ja kasvattaa muutakin kuin viimaa kestäviä lajeja. Sitä odotellessa voi vaikka kasvatella pikkuisia basilikantaimia ja ihastella auringon kuivattamia lumettomia läikkiä. Parina viime päivänä ilmassa on jo tuoksunut kevät, ihan selvästi, sanovat kyynikot mitä tahansa.

Vielä hetki saadaan nauttia ihanista, aurinkoisista talvipäivistä ennen kevään saapumista.

Kyllä kissa tietää...

...miten lumipyryssä toimitaan. Vallataan sohvannurkka ja kääriydytään villaiseen shaaliin. Juuri tänään olisin halunnut olla kissa.

Pala kakkua

Synttärikakku oli vallan ihanaa, ohje oli Limepippuri-blogista. Päällimmäisessä moussessa mansikat on korvattu mustaherukoilla, muuten seurasin ohjetta ihan tarkasti. Mulla oli myöhemmin viime viikolla vielä toisetkin synttärit ja niille tein sellaisen charlottajätskikakun, joka oli niin onnistunut etten ehtinyt edes kuvata sitä.

Mä lupasin mennä töihin koko jouluksi, olen jouluaattonakin iltavuorossa. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta olen utelias näkemään tämänkin joulunviettotavan. Toivottavasti ehdin kuitenkin jossain välissä Naantaliin joulupöydän ääreen.

Rauhallista joulunaikaa jokaiselle lukijalle!