...ja kaikkein vähiten minä itse. Mulla on kynnet! Lähtötilanne oli sen verran onneton, että kasvattamiseen tähän mittaan saakka meni yli puolitoista kuukautta. Ekat pari viikkoa käytin Mavalan Stoppia ja kun kynnet olivat vähän kasvaneet, aloin hoitaa niitä ja lakata värittömällä lakalla. Kynnet menivät monen viikon jälkeenkin vielä vanhasta muistista suuhun (ja menevät vieläkin), mutta selkärankaan on jo juurtunut muistutus siitä, että näitä ei nyt saanutkaan pureskella.
Olen myös opetellut pois vanhasta tavastani piilottaa käsiä pöydän alla, koska nythän mulla ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, mähän olen sankari! Käviköhän tässä niin, että turhamaisuus osoittautui lopulta riippuvuutta vahvemmaksi? Joka tapauksessa mikään ei ole niin ihanaa kuin miettiä, minkä väristä kynsilakkaa seuraavaksi kokeilisi. Kuvan kynsilakka on muuten O.P.I Who the Shrek are you?
