01/03/2007

Liikaa lukemattomia sivuja

Benropelta noukin meemin, joka sopii hyvin kaltaiselleni lyhytjänteiselle lukijalle. Luen paljon, mutta jos kirja ei jostain syystä ekan 50 sivun jälkeen nappaa, siirrytään suosiolla seuraavaan, toivottavasti mielenkiintoisempaan, hengentuotteeseen.

Ja näin se menee:

"Nyt on rehellisen itsetutkiskelun paikka. Eli listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti."

1. Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
-tämä paukahti ekana mieleen, koska se katsoo juuri nyt syyttävästi tänne päin tuolta yöpöydän kirjakasasta. Boheemielämää Pariisissa, mikäs sen mielenkiintoisempaa?
Mutta mutta... tämä on niitä mystisiä teoksia, joissa huomaan pitäväni yksittäisistä lauseista, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan aukea. Liikaa syfilistä ja täitä.

2. J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
-angstisina teinivuosina oli pakko väittää, että on lukenut Tolkienia ja vieläpä rakastaa sitä... Totuus on se, että olen päässyt ekan osan puoliväliin, jonka jälkeen taisin nukahtaa. Liikaa hobbitteja sun muita örkkejä. Enkä ole nähnyt elokuvaakaan.

3. Kalevala
-tää on mun kirjahyllyssä pokkarina ja luen siitä toisinaan pätkiä. Koko kirjaa alusta loppuun en kuitenkaan ole tavaillut. Vaikuttavaa, ei mitään liikaa.

4. F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus
-lukuyrityksestä on jo aikaa, mutta muistaakseni torkahdin jossain sivun 30 tienoilla. Muuten Dostojevski on ok ja meidän Emppu nukkuu aina kirjahyllyssä niiden takana. Myös kissojen suosittelema. Liikaa sivuja.

5. Marques: Sadan vuoden yksinäisyys
-luin tätä väkisin jonnekin sivulle 150, jolloin huomasin, etten ollut juonesta (oliko siinä juoni?) lainkaan kärryillä.... Liikaa tylsyyttä.

6. Herman Hesse: Lasihelmipeli
-lukematta on tämäkin. Liian monimutkainen.

7. J.D Salinger: Sieppari ruispellossa
-lukukokemuksesta on aikaa noin 15 vuotta, enkä muista muuta kuin että kieli oli outoa. Tää oli mulle 16-vuotiaana liikaa.

8. Dante: Jumalainen näytelmä
-ahdistuneen lukiolaisen perusluettavaa. Olisinkohan lukenut puoliksi, jonka jälkeen äiti varmaan huusi mut syömään ja sitten se loppu vaan jäi. Liikaa ruoka-aikoja nuorena.

9. Juhani Aho: Rautatie, Juha ja mitä niitä olikaan
-En muista, miksen tykännyt. Liikaa rautatietä?

10. Tuhat ja yksi yötä
-myin tämän huuto.netissä pari vuotta sitten, koska se oli ollut kirjahyllyssä koristeena 10 vuotta. Kivoja kuvia, liikaa öitä.


Olipas se vapauttavaa, suosittelen muillekin!

4 comments:

milliini said...

voivoi, tätä en voi minä ainakaan napata, olen sen verran hölmö (ajankäytöllisesti) että luen kaikki kirjat loppuun vaikka olisi kuinka huonoja. Sairaus kai tämäkin.

Pilvi said...

Kadehdittava ominaisuus enemmänkin...:) pitäisi opetella hyppäämään tylsän alun yli, mutta sekään ei kyllä pelasta tuota Marquesin Sadan vuoden yksinäisyyttä.

Varapygmi said...

Paljon on yhteisiä aukkoja, vaikka Dostojevskin ja Ahon olen selättänyt ja Salingerin lukenut monta kertaa. Milleristä en ole varma, sillä luin niitä hurjina teini-iän vuosina, jolloin ahmin jopa pari kolme kirjaa päivässä.
Mielenkiintoisimpana Miller-kirjana jäi mieleen hänen kirjeenvaihtonsa Lawrence Durrellin kanssa, joka oli niin säkenöivää, että Durrellin kirjat olivat sitten paha pettymys.

Pilvi said...

Durrell on ihan tuntematon tuttavuus mulle. Otan kyllä sen siepparin tässä keväämmällä uusintakäsittelyyn, jospa se olisi vaikka ymmärrettävissä nyt kun on vähän enemmän ehtinyt vettä virrata Aurajoessa...