04/06/2009

Melkein sininen


Sateen ropina on yksi kaikkein kauneimmista äänistä maailmassa. Olen hukannut toisen kesävillasukkani, joten uusi pari niitä on tehtävä ensi tilassa. Haistelin yöllä syreenien ja sateen tuoksua parvekkeella ja luin Peter Höegin Lumen tajun loppuun. Varpaat alkoivat melkein sinertää ennenkuin annoin periksi ja tulin sisälle lämmittelemään. Edelliset kesävillikset on tehty Shibuiknits sockista, jota (kuinka ollakaan) mulla on yksi vaaleanvihreä vyyhti kaapissa odottelemassa.

2 comments:

Tupuna said...

Kyllä ropina kuulostaa kivalta,kun vaan aurinko pilkistelisi välillä. :)

Pilvi said...

Mutta toisaalta mukavaa, että voi käyttää neuleita kesäisinkin...:) Tänäänkin ois ollut pipo ja tumput tarpeen!