Sateen ropina on yksi kaikkein kauneimmista äänistä maailmassa. Olen hukannut toisen kesävillasukkani, joten uusi pari niitä on tehtävä ensi tilassa. Haistelin yöllä syreenien ja sateen tuoksua parvekkeella ja luin Peter Höegin Lumen tajun loppuun. Varpaat alkoivat melkein sinertää ennenkuin annoin periksi ja tulin sisälle lämmittelemään. Edelliset kesävillikset on tehty Shibuiknits sockista, jota (kuinka ollakaan) mulla on yksi vaaleanvihreä vyyhti kaapissa odottelemassa.
2 comments:
Kyllä ropina kuulostaa kivalta,kun vaan aurinko pilkistelisi välillä. :)
Mutta toisaalta mukavaa, että voi käyttää neuleita kesäisinkin...:) Tänäänkin ois ollut pipo ja tumput tarpeen!
Post a Comment