Lahjoin Lottaa, Teijaa ja Rieppaa tällaisilla neulepannoilla liittyen Anna hyvän kiertää -tempaukseen. Itse sain oman lahjani, ihanan heijastavan tyttösen, jo melkein vuosi sitten Mailta. Pantojen ohje on Pam Allenin Molly´s Headband ja lankana on Drops Safran, paitsi mustassa Katia Espiga. Tuon mustan piti lähteä Riepalle, mutta kuinkas sitten kävikään, olen vahingossa laittanut kirjekuoreen vihreän. Mitä mä nyt sillä mustalla teen?
Vuodet alkavat tuntua lyhyemmiltä, vaikka paljon ehtii aina tapahtua. Kehittelin erään hämmentävän puhelun jälkeen ajatuksen, joka luultavasti ei ole omani, mutta jokaisen pitää pohtia tämä elämä ja äh... nyt siis siihen ajatukseen. Olen huomannut, että aina kun jotenkin yritän sivuta elämän tarkoitusta, alan takellella ja änkyttää. Liian iso asia minun ymmärtää.
Joka tapauksessa luulen, että elämä on pallo, jossa tapahtuu erilaisia asioita ei niinkään järjestyksessä tai lineaarisesti vaan sattumanvaraisesti. Olen aina inhonnut ajatusta elämästä janana. Sitkun-ihmiset yhtäaikaa säälittävät ja ahdistavat minua. Sitkun on loma, sitkun on oma asunto, sitkun oot naimisissa, sitkun oot eläkkeellä, sitten alkaa oikea elämä... huoh. Syntymä, päiväkoti, koulu, opiskelu, vakituinen työpaikka, avioliitto, pari lasta, keski-ikä, eläke ja kuolema. Varmasti kristillistä, muttei kovin armollista. Ja nykyään lähes mahdotonta. Jos sen sijaan ajattelee elämää pallona, jossa nyt vaan tapahtuu mukavia ja ikäviä asioita, rakastumisia ja eroamisia, työtä ja opiskelua, voi huokaista helpotuksesta ja antaa vaan asioiden kulkea omalla painollaan. Olen kuristanut hetkeksi sisäisen kyynikkoni ja sanon nyt, että maailmassa tapahtuu kuulkaas hyviä asioita.
6 comments:
Tehdäänkö bonusvaihtarit? Lähetä se mustakin mulle, niin saat elokuun aikana jonkun (käsintehdyn) yllärin :)
Piti vielä sanomani tuosta jana-ajattelusta, että itsekin inhoan sitä. Elämänkatsomustiedon opettaja kertoi aikanaan afrikkalaisesta, syklisestä aikakäsityksestä, jossa asiat tapahtuvat kun niiden aika on, eivät välttämättä tietyssä järjestyksessä tai toisistaan riippuen. Tätä ajattelua olen koittanut noudattaa omassa elämässäni. Nimimerkillä Naimisissa oleva asuntovelallinen, joka ei ole vielä työelämässä ja valmistuu ehkä säkällä 2012.
JOO! Vaihdetaan vaan, mulla ei kerta kaikkiaan ole mitään käyttöä sille mustikselle. Käytän muuten kyllä mustaa, mutta en voi laittaa sitä minnekään lähelle kasvoja, siis että jos on musta paita, pitää olla joku värikäs huivi, muuten katoaa kaikki väri nassusta. Sulla ei varmaan oo mun osoitetta... laitan mailia!
Jana-ajattelusta... mulla oli pitkään tosi syyllinen olo siitä, etten ole osannut tehdä mitään asioita "niin kuin on tapana". Piti elää kolmekymppiseksi ennenkuin ymmärsi, ettei ole tosiaankaan pakko ja lisäksi tässä pätkätyömaailmassa ei vaan ole enää mahdollista elää niin kuin ennen ja kuka haluaisikaan?
Itse en ole mitenkään erityisen pohdiskeleva tyyppi mutta tuo palloajatus on hieno ajatus!
Mun on kyllä näteimmän värinen :)
Mielenkiintonen tuo pallo-ajattelu. Mä olen vähän samoilla linjoilla, musta elämiseen ja sen tapahtumiin pätee kaaosteoria ja tapahtumien satunnaisuus. Ainakin minun kohdalla. Ainakin enemmän kuin jana-ajattelu.
Kyllä mä tahtosin ja toivon elämältä niitä perinteisiä asioita, mutta en välttämättä perinteisessä järjestyksessä. Johan mun näin vanhana pitäs olla naimisissa ja äiti ja vakityössä jne...
Enkä mä mitään niistä vastustakaan, mutta en ole koskaan kokenut pakottavaa tarvetta niistä yhteenkään, eikä onneksi kukaan ole painostanutkaan.
Vakityöpaikkahan tois taloudellista turvaa mutta onhan senkin arvaamattomuus nähty tässä lähiaikoina...
Kiitos Eila! Ja Teija: Jos me eletään vaikka 90-vuotiaiksi, niin ehditään vielä mennä naimisiin vaikka viis kertaa, jos niin halutaan ja olla naimisissa monta kymmentä vuotta eli ihan riittävästi...:)
Mun mielestä ajatus siitä, että kaikki olisi nyt ikäänkuin valmiina, on todella pelottava. Mitä kummaa sitä sitten tekisi? :D
Post a Comment